tiistai 18. syyskuuta 2012

MUUTAMA MUUTTUJA

Sitä sanotaan, että tässä maailmassa ainoa pysyvä asia on muutos. Olen samaa mieltä. Ainakin mitä tulee allekirjoittaneen mieleen! :) Ajatukset kypsyy ja mieli muuttuu. Näin kävi jälleen kerran. Joku asia ei sentään muutu. Nimittäin se, että aika (ja lanka) loppuu aina kesken!

Tämä kaikki alustuslöpinä liittyy siis viime viikonlopuiseen asukokonaisuuteeni ystäviemme hääjuhlallisuuksissa. Tämä alla oleva kollaasi oli siis se, mitä piti päätyä päälle. Vintage-mekko, itse virkattu kultahapsuclutchi, itse tuunatut hilekorkkarit ja itse neulottu bolero.



Poikkesin siinä sitten ohimennen perjantaina Henkalla ja Maukalla ja näin tämän!


www.hm.com

Eihän tämä harakka voinut tietenkään vastustaa kultaisin paljetein koristeltua jakkua!!! :D Pakkohan se oli saada. Siitä se ajatus sitten lähti. Asun vaihtoon. Sekä tuskasteluun. 

Kotona testasin jakkua sitten vintage-mekkoni kanssa ja eihän se tietenkään passannut yhteen ollenkaan! Aivan liian mummoa. Lisäksi minulle on muodostunut pakkomielle kaikesta kullan ja mustan yhdistelmästä. Muistelin jo kaupassa, että no mullahan on kotona se musta juhlamekko... Vedin sen sitten päälleni seuraavaksi. Noin kolmen vuoden jälkeen. Totesin ensimmäisenä, että eipä se taida oikein enää mahtua. Toisena totesin, että jaa, vetskari jäi käteen. Sitten pitikin riipiä vaatehuoneesta kaikki mustat housut, mekot ja topit kokeiluun. Loppuviimein otin mökille mukaani varmaan 5 eri vaihtoehtoa. Niistä päätyi päälle mustat housut ja toppi.

Tarkoituksenani oli virkata kultalangasta siis myös se hapsulaukku ja päähäni huivi/panta. Laukun ehdin juuri ja juuri väkertämään, tosin vuorta en ehtinyt ompelemaan. Perjantai-iltana mökillä pääpantaa virkatessani totesin jälleen, että jaa, lanka loppui kesken! Puhumattakaan siitä, että kuvittelin jossain välissä värkkääväni itselleni vielä käsikorun, korvikset ja kultaisen kamerapussukan. Yeah right...!!! :D

Ai niin, lauantaina kun teimme lähtöä mökiltä juhliin, kenkieni hilekerros alkoi rakoilla ja murtua! Siinä vaiheessa sädekehää alkoi ihan hivenen kiristämään. Ajattelin, että noh, kaksi vaihtoehtoa; joko surkuttelen pinnallisia vaateasioita tai otan rennosti ja vedän skumppaa niin etten moisia enää edes muista. Arvatkaa kumpaan vaihtoehtoon päädyin??? ;D


2 kommenttia:

  1. Ei mennyt ihan putkeen, mutta hyvin seivattu asennepuolella :) Se on muuten aivan kamala tunne kun mekosta jää vetskari käteen. Minun piti mennä viime syksynä firman järjestämään hienoon iltatilaisuuteen, mutta kotona pukeutuessa aivan ihanasta Pariisista ostamastani kultaisesta pitsimekosta irtosi vetskari. Muutaman ärräpään jälkeen tyydyin vetämään päälleni kamalan vartaloa nuolevan H&M:n halvan trikoisen pikkumustan. Meinasin tintata kollegaa kuonoon, kun hän kommentoi asuani "uuu mikä bööna" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä!!! :D Tuo on niin hirveä tilanne! Varsinkin kun SE unelmavaate hajoaa - tai ei mahdu päälle. Onneksi itse olin vielä vaatehuoneeni äärellä, mutta otti päähän silti, ettei ollut aikaa lähteä metsästämään uutta kolttua.

      Poista