tiistai 4. syyskuuta 2012

NÄTTI ELÄMÄ

Tänään ilmestyneessä Trendissä oli mielenkiintoinen juttu blogimaailmasta. "Liian nättiä" käsitteli blogien antamaa kuvaa sokerisen ihanasta ja kauniista elämästä. Moni meistä varmaankin syyllistyy samaan bulimiaa muistuttavaan blogien ja kuvien ahmimiseen, kuin jutun kirjoittajakin. Minä ainakin tunnustan! Kauniita kuvia, ideoita, inspiraatiota... kadehdittavaa elämää. Siltä minusta ainakin tuntui aluksi, kun aloitin seuraamaan blogeja. Olin kateellinen muiden runsaista garderoobeista, huipuista muotilöydöistä, ihanista sisustuksista ja inspiroivista kädentaidoista. 

Sitten päätin perustaa pienen nettilankakauppani. Totesin samalla, että haluan jakaa ideoitani jollakin tavalla. Niin ja tietysti tarvitsin näkyvyyttäkin. :) Ryhdyin kirjoittamaan blogia. Voi sitä alun valkoisen blogipohjan kammoa! Sitten innostuin. Niin kirjoittamisesta kuin käsillä tekemisestäkin. Viimeksi olen tehnyt näin paljon käsitöitä joskus 90-luvulla. Silloin osasyynä oli vanhempieni säästeliäisyys. Vaatteita ostettiin lapsille tasan kaksi kertaa vuodessa yksi vaatekerta. Ainoaksi keinoksi hankkia lisää vaatteita teini-iässä jäi tehdä niitä itse. Pikkuhiljaa ostin lankakeriä ja kankaita lisää viikkorahoillani. 30 markkaa viikossa. Sillä oli pärjättävä.

Vuonna 1998 menin ensimmäisiin "oikeisiin" kesätöihin. Voi sitä autuutta kun tuli rahaa ovista ja ikkunoista! Siltä se ainakin tuntui. Jossakin vaiheessa shoppailumopo lähti vähän käsistä. Unohdin itse tekemisen ja aloitin valmisvaateröykkiön kasvattamisen. Tätä jatkui todella pitkään. Olen parantunut shoppailusairaudestani vähitellen vasta viimeisen vuoden tai parin aikana.

Tiedättekö mitä? En ole ollut todella pitkään aikaan niin tyytyväinen omaan olotilaani kuin edellisten muutamien kuukausien aikana. Olen oivaltanut, etten tarvitse lisää tavaraa ja vaatteita saavuttaakseni onnellisen elämän. Olette varmaan kuulleet sanonnan Happiness is not a Destination, It is a Way Of Life. Tämä pätee niin hyvin käsitöihin. Tärkeintä on se matka; kun suunnitellaan työ, väkerretään omin pikku kätösin tuntitolkulla. Tärkeintä ei ole päämäärä. Palkitsevinta on nähdä omien käsiensä jälki. Rentoutua matkan varrella. Luoda itse jotain kaunista. 

Mitä tällä halusin sanoa? Älkää suotta kadehtiko. Yhden onni ei ole toiselta pois. Jokainen on oman onnensa seppä. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Blogeissa näkyvät kauniit kuvat ja ihana elämä ovat vain niitä matkan kohokohtia. Älkää täyttäkö tavaralla sisäistä tyhjyyttänne. Shoppailu voi olla sairaus. Jos shoppaatte, niin miettikää mitä tunteita tavara herättää. Jos tiedät harmittelevasi vielä viikonkin jälkeen, että jätit tavaran kauppaan, niin osta pois! Tehkää itse. Tuunatkaa itse. Villapaitaa, jonka tekemiseen on käyttänyt kymmeniä tunteja, ei varmasti heitä pois hetken mielijohteesta. Tai ylipäänsä hanki sitä.

Ei mulla muuta. Jatkan paasaamista taas joskus. Tämä lähtee nyt joogaamaan langan ja puikkojen pariin. Olkaa kilttejä itsellenne ja maailmalle. Kiitos ja anteeksi. :)





ps. Seuraavalla kerralla taas jotain kaunista ja ihanaa... ;)

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirjoitus! Kivaa blogia kirjoittelet! :)

    withasilverlining.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. Välillä on hyvä vähän avautua, jottei blogista tulisi liian yltiöpositiivista vaaleanpunaista höttöä... :)

      Poista