Olen löytänyt sisäisen neulegraffititaiteilijani! :D Tai no ainakin neulegraffaajan, tiedä siitä taiteilijasta sitten... Ensin oli Knit 'n' Tag, sitten tuli Neulegraffa. Päätin osallistua PAM:n järkkäämään pätkätyöaiheiseen Neulegraffa-kilpailuun jo aikaa sitten. Iski kuitenkin joku graffaajan blokki, enkä keksinytkään mitään tarpeeksi nasevaa tuotosta. Päätin luopua koko hankkeesta. Tällä viikolla olin kuitenkin neulomassa pikkupalatossuja miehen kummitytölle joululahjaksi, kun keksinkin osallistua yhdellä tossulla! :)
Mun kilpailutyöni nimi on "Pala elämää". Ja seuraavasti sitä kuvasin osallistumiseni yhteydessä.
Pätkä- eli palatyö voi olla joko vain pala elämää, tai sen takia voi olla koko elämä palasina. On itsestä kiinni miten sen oivaltaa. Työelämä on enemmän kuin palasiensa summa - niin kuin tämäkin palatossu. Kun vaihtaa välillä väriä - tai työtä - ei elämä käy tylsäksi! :)
Syytä lienee raottaa hieman omaa pätkistä eli paloista koostuvaa työkokemustani. Vaatetusalan opiskelujeni aikana ja sen jälkeen olin pitään töissä saman firman palveluksessa. Jatkuvien YT-neuvottelujen ja siitä johtuvan epävarmuuden innoittamana päätin anoa opintovapaata töistä ja lähteä jatkamaan alkuvaiheessa olevia kauppatieteiden opintojani. Vapaata ei minulle kuitenkaan myönnetty, joten tein vaikean päätöksen ja irtisanouduin vakityöpaikastani. Kursittuani kokoon lähes kandin verran opintoja ja tukikuukausien loputtua palasin työelämään. Siitä lähtien olen tehnyt pelkkiä määräaikaisuuksia. Onneni on ollut saada tehdä pidempiä, 7-10 kuukauden pestejä. Uuden työn olen löytänyt heti vanhan loputtua tai jo sitä ennen. Tai niin kuin uusi työkaverini kysyi, että olenko tosiaan sitä mieltä, että se on ollut onnesta kiinni, eikä itsestäni?!! Ihanasti sanottu. :)
Minulta on kysytty monta kertaa, että olenko koskaan katunut, että irtisanouduin vakityöstä. Voin kertoa, että kyllä! Joka kerta kun vanha työ on ollut loppumaisillaan ja uudesta ei vielä tietoa. Mutta en muulloin. :)
Nuorempana halusin toimitusjohtajaksi, paljon alaisia, ison palkkapussin ja hienot vaatteet. Nykyään haluan tehdä työkseni jotain, jonka takana voin seistä ja josta nautin. Johtuuko se sitten vanhuudesta vai elämänkokemuksesta... ;) Tästä halusta sai alkunsa oma lankakauppanikin.
Teen silti edelleen päivätyötä. Määräaikainen tämäkin. Nyt minulla vaan on elämä tasapainossa. On ihanat ihmiset ympärillä, vakitulot ja silti jotain täysin omaa! ♥
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Niin voi olla määräaikainen, osa-aikainen tai muu paloista muodostuva työelämäkin. Muistakaa, että se työ on kuitenkin vain pala elämää! :)
Kaikille tamperelaisille tai huudeilla liikkuville tiedoksi, että tuolta se mun neulegraffa löytyy. Puusillan kupeessa, risteyksen puussa. Eikä muuten onnistunut ripustaminen ja kuvaaminen heti laakista. Silmät ja näpit olivat niin huurussa aamulla töihin kävellessäni, etten löytänyt salamaa kamerastani. Palasin sitten iltapäivällä rikospaikalle... :D
Flickr:stä löytyy muuten sitten muidenkin neulegraffalaisten työt. Ja facebookissa on kaikkee kivvoo neulegraffajuttuja. Käykeehän tsekkaamassa! :)
Löysin joskus viime - vai oliko jo sitä edellisenä - kesänä mökin lähimettästä hauskan karahkan. Se oli pitkään ulkoruokinnassa, sinkkisankossa pystyssä, kera jäkälän. Mies kysyi, että "miksi sulla on sankossa juurakko väärinpäin?" *silmien muljauttelua* "Miksi sun esteettinen silmä ei ole sun yläpäässä?" kysyin takaisin. :D
Nyt päätin päästää karahkan sisälle ja tuunata siitä "talvipuun". Ensin oli suunnitelmissa laittaa roikkumaan oksille - eli siis juurille - jotain talvista blingblingiä. Sitten ajatus lähti vähän eri raiteille. Päätin virkata oksille kukkasia. Aluksi niidenkin piti olla vain valkoisia ja hopeisia "talvikukkasia". Sitten vähän innostuin! :)
Jossain vaiheessa mulle tuli semisti mieleen tästä väriyhdistelmästä ja juuren raidoituksesta tennissukka... 0_o
Tämä DIY sisustuspuu ei paljoa rahaa eikä materiaalihankintoja vaadi. Joku karahka pihalta, langan jämiä ja vanha maljakko/vaasi/kukkaruukku sekä vaikka kiviä.
Tiivistin karahkan kivien ja sanomalehden avulla ruukkuun tukevasti. Juuren ympärille kieputin lankoja.
Pari simpukkaakin piti lisätä lievän biitsihenkäyksen aikaansaamiseksi... ;)
Sitten vaan virkkaamaan erivärisiä kukkasia oksille ja solmimaan kiinni.
Punainen lanka on Bamboo, loput laatikon perukoilta.
Talvipuu toimisi oivallisesti myös joulukuusen paikkaajana, jos esim. asunto on liian pieni tai muuten vaan ei huitsita pala metsää kotona. Toinen meidän kodin asukeista olisi ainakin innoissan joulukuusettomuudesta...
Ja vähän shoppailuakin... :) Olin eilen sen verran lötköpötkö päivätöistä päästyäni, että päätinkin siirtää messuilun tälle päivälle. Olihan se kivempaakin hyvässä seurassa. :)
Olen aika hyvin onnistunut viime aikoina välttelemään kauppoja ja shoppailua. Päätin vakaasti, etten osta Kädentaidot-messuiltakaan mitään, mutta muutama lipsahdus silti pääsi käymään... Tosin ajattelen, että tuen mieluummin suomalaisia pienyrittäjiä kuin isoja monikansallisia ketjuja. (Semihippi puhuu jälleen!) :D
Tässä sitä messusatoa.
Löysin ihanan pastellissävytteisen Rento Designin laukun, joka on valmistettu vanhoista lehdistä. Silkkaa kierrätystä siis! :) Tykkäsin kesällä juuri näistä mainoksista ihan noiden puuterisen kauniiden kuvien takia. Suloinen pikkulaukku siis seuraavaksi kesäksi. Ja taatusti uniikki.
MAKEEdesignin pussukoita sun muita olen katsellut ennenkin. Nyt päätin sellaisen hankkia. Kiss-Kissit olivat yksi lempparikarkeistani pienenä. Tähän pussukkaan sopii passelisti pankkikortti tai vähän käteistä, eikä vie paljon tilaa.
Näitä titiMadamin koruja omistan yhden kappaleen entuudestaankin. Peililasisen bambi-kaulakorun nimittäin. Uskon, että näistä pikkufisuista tulee toinen luottokoruni.
Washi-teippineitsyys meni sitten tällä reissulla. Olen pitkään seurannut tätä vouhotusta ja nyt päätin vihdoin osallistua. :D On mulla pari projektia jo näille, ettei ihan mitään herätystä ollut. Ja Teippitarhaltahan nämä.
Vielä on hei huominen aikaa suunnata Tampereen kässäilymessuille! Tällä kertaa selvittiin vajaassa kolmessa tunnissa kun viime vuonna meni se 5 tuntia...
BTW, mun blogilla on muuten tänään puolivuotispäivä. Onnea siis sille! :D
Neulebloggaajan elämää. Osa 1.
- Hei kun mulla ois tää helmihuivi ollu valmiina jo melki kuukauden päivät ja se pitäis saada kuvattua blogia varten. Niin mentäiskö muka lenkille ja leikittäis bloggaajaa ja kuvaajaa?
- Joo käy.
Otettais yks vanha rakennus ja vanhat portaat, sit vähän syksystä maisemaa ja avot! Ihan ninku oikeissa blogeissa.
- Venaa kun mä vähän eka asettelen tätä mun huivia....
- Ota hei semmonen kauaskantoinen katse!
- Ai ninku näin?
- ....joo, jotain tollasta.... *kröh*
- Nyt tuli kuule semmonenkin hullunkatse et ei ehkä tollasta...
60 kuvaa myöhemmin.
- Voitko lopettaa ton käsillä vispaamisen?
- Ei tästä nyt vaan tuu mitään! En mä osaa olla.
*reps*
- Eiköhän tää ollu tässä. Mennään pois.
Helmi huivi koostui helmineuloksesta ja erivärisistä Whipped Cream -langoista.
Ja kiitos S jälleen kärsivällisyydestä. :D
Kaikkien lehtikauppiaiden unelma-asiakas täällä moi! :D Taas on testattu yksi uusi lehti. Tai oikealta titteliltään kait MOOK = book + magazine. Nimittäin Anu Harkin luotsaama Kotoliving. Tilasin lehden kestona, koska noh, tilaan aina kaikki uudet käsityö-/muoti-/sisustuslehdet. Ihan uteliaisuuttani.
Tämä lehti oli kyllä tutustumisen arvoinen. Ei ollenkaan mikään perinteinen ison talon tusinalehti. Ihastuin yhtä paljon kun Mollie Makes lehteen! Ihana paperipintakin vielä. :)
Käsitöiden ja näperryksen ohella lehdessä oli juttua mm. suklaan valmistuksesta ja päätoimittajansa omasta kodista.
Ja vähän joulunkoristuksia...
...kuten lankapallopuu! :)
Paketoimisvinkkejä...
Niin ja joululahjavinkkejä. Jos lahjan saaja on enemmänkin ompelijatyyppi, niin muistelen nähneeni tuollaisia kivoja ompelusettejä ainakin Coloren ja Ahdin puodissa. Neulootikolle suosittelen knit kitiä. ;)
Lehdessä oli myös hyviä vinkkejä kivoihin blogeihin ja lisävinkkejäkin pyydettiin. Bongasin jopa muutaman uuden blogin! Vaikka nykypäivänä tuleekin kahlattua ja inspiroiduttua lähinnä blogeista, niin kyllä käsinkosketeltavassa lehdessä on vaan sitä jotakin.
Olisin ehkä odottanut ihan hitusen enemmän ennennäkemättömiä uusia vinkkejä. Pysyttelen kuitenkin positiivisena ja jään odottelemaan seuraavaa numeroa. Suosittelen kyllä tutustumaan. Todella kaunis lehti. Tai kirja. Tai mook. :)
Succaplokit on nyt täällä ja täällä! :) Paavot ja Liikennemercit odottavat siis tilaajaansa. Piti heti ottaa itsellekin yhdet käyttöön, mutta enpä osannut päättää väriä. Odottelen siis ehkä hetken aikaa, että mikä väri jää käteen. :D
Näiden postitus irtoaa muuten yhdellä eurolla. ;)
Tätä mimmi-iitaa vaivaa hentoinen syysväsymys. Siksi tuntuu, että blogin kanssakin pukkaa pienoista valkoisen sivun kammoa. Minkäs sille mahtaa kun kaikki aivosolut tuntuvat olevan talvihorroksessa... Edes D-vitamiinin yliannostus eikä kirkasvalo tunnu auttavan.
Onneksi on olemassa kuitenkin ystäväni glögi, kynttilät, lämmin sohva ja uusi neule puikoilla! ;D
.JPG)
