Viikonloppuna esittelemäni Succaplokkituotteet menivät oikeasti lahjaksi eikä omaan käyttööni. En vaan voinut kertoa sitä vielä julkisesti silloin. :) Kokosin nimittäin lauantain synttärisankarille semi-mummo-ystävän Knit Kitin. Olen saanut ystävänikin hieman hurahtamaan käsitöihin, joten koin kyseisen lahjan tuikitarpeelliseksi. Tästä setistä piti tulla paaaaljon hienompi, mutta (yllättäen) aika ja vähän mielikuvituskin loppui kesken.
(Oikeasti ystäväni on muuten minua 4 vuotta nuorempi, mutta hei, vanhenemisella ilkkuminen on aina vaan niin hauskaa! :D Sori S...)
Knit kitiin sisältyivät siis pari vyyhtiä Whipped Creamia (omasta valikoimasta tietty) ja niihin sopivat pyöröpuikot (vaikka mistä marketista), Succaplokin Paavo-puikkomitta, Liikennemercci-silmukkamerkit ja minimittaticcu, sekä pari parsinneulaa (myös melkein mistä vaan), sakset (Tiimarista) ja purkki (Ikeasta). Teksti on tulostettu paperille, jonka kontaktimuovitin ja teippasin Tiimarin pilkullisella teipillä purkkiin kiinni.
Luulen kyllä, että joudun ehkä antamaan hieman tukiopetusta osan käyttöön... Kun jotenkin meillä oli lauantaina paljon parempaa tekemistä kuin tutustua sillä hetkellä neulomisen saloihin. :) Tosin kummankin vanhenemisen ja mielenkiinnon kohteiden muuttumisen huomasi viime kesänä Tallinnan reissullamme. Bussimatkalla satamasta kotiin keski-ikäiset jatkoivat juhlimista, kun minä taas opetin ystävääni virkkaamaan! :D Vanhuus...
Pointti oli siis, että tässä olisi loistava joululahjaidea melkein kenelle vaan. Ei tarvitse olla mikään himoneuloja ilahtuakseen tällaisesta lahjasta.
Niin ja vinkkinä vielä, että Succaplokin Paavoja ja Liikennemerccejä saa muuten La Mimmiitan valikoimasta muutamien päivien päästä... ;)
Oi miten ihana ja värikäs hyvänmielenblogi, tänne täytyy palata ajan kanssa, olen haltioissani! :D
VastaaPoistaAwww... Kiitos, kumarrus ja tervetuloa uudelleenkin! :)
PoistaNiin ihana idea. :-D Tytär se joka oppi virkkaamaan tuosta-poks-vaan sai synkkärilahjaks virkkuukoukkuja ja lankoja oli lahjastaan erityisen otettu. Anoppi aina sillon tällön tuo mulle kasan pitsiliinoja. ( tahtoo tuollasen heti-vimma tuli, kun näin norsiksen (hupsistarallaa) pitsiliinaverhon. Mä yleensä puserran jotain käsintehtyä, nytkin kaksia sukkia väännän. En yleensä ehdi tehdä orjallisen aikataulun mukaan deadlineen mennessä, mutta joskus olen ihan hämmästyny, kun joku tipahtaa puikoilta ajoissa.
VastaaPoistaTollaset lahjat on niin parhaita, että viitsitään nähdä vaivaa.
Punaset sydänvalot ikkunassa ja satukuusi joulupalloineen ympäri vuoden. ( me ollaan tällänen huvikumpuperhe) ja lasi valkkaria. Pienemmällä huomenna naamiaiset Prinsessa Balleriina plörtsäpipoineen ja äipän tekeminne makkarasäärysimien ja kimallepanta vielä ja hörsäkepuku. Isommille jotain erikoista huomenna mihin liittyy iso villasukka ( 1kpl per lapsi) Joten lapset saivat Ukon sukat kokoa 49. ( pirskales, jos ne sukat tuhotaan on mulla hiivatimoinen urakka. Naura vaan ja ilman mitään kuvioita ja ihan perussettiä) ja kuulemma vielä ylimääräset heijastimet.
siperoinen-joka on kova mummoilemaan. ;-)
Tämä ystävä on ollut tukena niin monet kerrat mun lankakauppiasurallani, että kyllä ansaitsee pientä vaivannäköä. <3 :)
PoistaMulle äiti tuo myös kirpparilta aina välistä pitsiliinoja. Yritän saada ensi kesään mennessä tarpeeksi liinoja kokoon, jotta mökki saisi uuden kivan pitsiliinaverhon. :)
t. Semi-mummo seitsemänvuotiaasta asti :D
Kiitän vielä erittäin tervetulleesta lahjasta. Ainoa mikä puuttui, niin käyttöohjeet. :D Oletan, että saan siis tarvittaessa kädestäpitäen opetusta.
VastaaPoistaNo ehdottomasti! Täytyy siis ottaa joku "diy-knit-kitin-käyttöopastus-ilta", johon luonnollisena osana kuuluu tietty vähän viiniä... tai vähän enemmänkin... :D
Poista