JOKA ILTA KUN METALLILANKALAMPPU SAMMUU

Mun uudenvuodenlupaukseni oli tällä kertaa se, että en lupaa mitään. Paitsi että ihan vähän koitan ryhdistäytyä blogini kanssa. Ja ruokavalioni kanssa - joka tällä hetkellä on joku muka-tavallaan-vähäninku-paleo... Mutta siitä vuoden kestäneestä paleosta myöhemmin täällä.

Tämä postaus on ensimmäinen askel kohti reippaampaa ja aikaansaavampaa Jossua. Vaikka en siis luvannutkaan mitään!!! Toim.huom. 

Olen väkertänyt tämän lampun kasaan jo muutama kuukausi sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi kuvata sitä. Sitten sain aikaiseksi kuvata, mutta en kirjoittaa postausta. *huoh* Tämä metallilangasta neulottu iso hökötys roikkui aikaisemmin edellisen asunnon "ikkunaverhona". Täällä näin näette sen alkuperäisessä konstekstissaan. Ja täällä oli jo konkreettista ideaa uudesta sijoituskohteesta havaittavissa. Siellä näkyy myös lampun alkuperäinen verhous. 

Niin kuin näkyy toisesta kuvasta, niin tämä ei oikein näytä miltään päivänvalossa kun lampussa ei ole valoja. Vaikka metallihäkkyrä on vielä kaksinkerroin tässä. Ehkä se olisi ollut kivempi, jos olisin neulonut pienemmillä puikoilla niin, että neuloksesta olisi tullut tiheämpi. Noh, en kyllä aio purkaa ja aloittaa alusta! :D Toki myös kivemmat hehkulamput näyttäisivät sisustukksellisesti paremmilta tuossa rungon varressa. 

Tykkään silti tuosta metallineuloksesta kovasti! Aina (lue: juuri koskaan) toteutus ei vaan vastaa ideaa. Mutta hei, aina ei voi voittaa, sanoi Hugo Peikkokin! :)

Niin ja se Mini-Paavojen voittaja jonka lupasin! Rändomigeneraattori arpoi tällä kertaa voittajaksi Repsun! Pistäppä mulle meilillä osoitteesi, niin laitan korvikset postiin.

Paljon lykkyä kaikkien uuteen vuoteen 2014!!!!!!!! Ei ressata liikoja, vaan otetaan rennosti! :)

KORUTEHTAILIJA

Pitkästä aikaa! Olin latailemassa akkuja mökillä tämän viikkoisen työleirikoulun jäljiltä. Vain teltta ja makuupussi puuttui ja olisin voinut asua töissä. Siltä se ainakin tuntui. Huh! Huh työviikkoa ja tämänhetkistä hellettä. Minun tuuriani että (tähän asti) kesän paras viikko venyi töissä niin pitkäksi että hyvä jos auringonlaskuksi kerkesi kotiin.

Noh, karkottaakseni työmurheet värkkäsin koko viikonlopun jotakin. Tällä kertaa jälleen metallilangasta koruja. Ja paljon! Ensin purin turhautumistani vanhojen pitkään käyttämättä olleiden korujen tuhoamiseen. Kaikki helmet ovat siis lähtöisin vanhoista koruista. Kierrätystä katsokaas. Vain metallilanka on upouutta. Tässä yli-innostuneen korutehtailijan relaamisen tuloksia. :)

Vaihto-opiskellessani Madridissa tuli shoppailtua paikalliselta sunnuntaikirpparilta eli Rastrosta erinäisiäkin simpukkakorviksia. Nämä kuoret on siis nyhdetty niistä.

Yllättävää, että jälleen kerran turkoosia, pinkkiä ja lilaa on päässyt näihin koruihin. :) Nämä helmet ovet jostain 2000-luvun alkupuolen villeltä sinkkuvuosilta.

Kyllä se minä olen edelleen tässä alemmassakin kuvassa. Aika päivettyneen värisenä vain... :D Ilmeisesti kamera ja kuvankäsittely ottivat vähän kontrastia metallin ja helmien hohdosta. Isommat helmet ovat kotoisin häämekkoni kanssa käyttämistäni rannekoruista. 

Käsikoruun on päässyt samoja helmiä kuin ylemmässä kaulakorussakin.

Metallilankapitsikorvikset helmillä höystettynä.

Hmmm... Tämän korviksen ei ollut tarkoitus näyttää joulukuuselta. Korvassa kivemman näköinen. ;)

 Samaa sarjaa sormus.

Kaikki korut ovat siis virkkaamalla tehty 0,3 mm hopeoidusta kuparilangasta. Ensin pujoteltu helmet lankaan ja sitten vaan virkkaamaan! Helppoa kuin heinänteko. :)

KEISARIN UUDET VERHOT

Sarjassamme loistavat ideat ja testaamatta tunarointia. Sain alkuvuodesta loistoidean. Neulon metallilangasta verhokapan keittiöön! Inhoan kaikkia tavallisia verhoja ja suurin osa ikkunoistamme loistaa edelleen verhojen poissaololla. Väkästin kolme ja puoli metriä pitkää verhoa melkein kahden kuukauden ajan useita tunteja iltaisin. Lopulta se oli valmis ja ripustin sen ikkunaan. Sitten kävi keisarit. Ikkunassani on verho, jota kukaan ei näe. Mieheni kommentoi kuin keisarin valtakunnan yleisö. "Hieno verho se on!" (Mikä verho...?) Olen kuin se sadun keisari. En voi myöntää olleeni väärässä, vaan vakuuttelen itselleni kuinka hieno tekeleeni onkaan eikä ne kymmenet tunnit menneet hukkaan...

Vai näettekö muka jonkun verhon tuossa ikkunassa? Ihana Garland-valaisimeni siinä vain kiiltelee...

No nyt ehkä vähän jo kykenee näkemään "verhon" reunaa.

Kyllä siellä ihan oikeesti on jotain!

Iltaisin auringonlaskussa erottaa sentään vähän kimallusta. *Blingbling* Siinä se sitten onkin. Muita hyviä ideoita?

JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAA, JOTAIN HELMEÄ, JOTAIN HOPEAA

Olen viime aikoina inspiroitunut kovasti metallilangasta. Siis sellaisesta hopeoidusta kuparisesta, joka on tarpeeksi ohutta neulottavaksi. Koska siis kaikkeahan neulotaan mitä vain pystytään! 

Ensimmäinen ja samalla suosikkiprojektini oli 0,3 millisestä langasta neulottu käsikoru. Neuloin pelkästään ainaoikeaa kasin puikoilla. Silmukka- ja rivimäärän voi tietenkin määritellä sen mukaan, kuinka leveän haluaa ja kuinka paksu on oma ranne. Ennen neulomista pujottelin erikokoisia vaaleita helmiä lankaan, josta poimin neuleen sekaan aina yhden helmen jokaisen silmukan jälkeen. 

Tällä korulla on jopa tunnearvoa, koska helmet olen ottanut talteen häämekkoni helmasta, jonka lyhensin itselleni. Mekko oli jo kahteen kertaan käytetty ennen minua, joten helmet ovat lähes siis vintagea. :D