Nimiäiset + nimiäismekko + kutsukortit + kummitodistukset

Viime lauantaina vietettiin meidän Minionin nimiäisiä. Tai nimi kaverilla on ollut jo rakenneultrasta lähtien, eikä se kenellekään mikään salaisuus ole ollut ainakaan enää syntymän jälkeen. Haluttiin, että lapsi saa itse päättää uskontonsa tai siihen kuulumattomuutensa aikuisena, joten päätettiin olla ristimättä kirkollisesti. Tästä huolimatta lapsosemme sai kuitenkin kummitätit tai läheiset aikuiset tai miksi heitä haluaakaan kutsua. Itselläni on aina ollut läheiset välit kummitätiini ja samaa halusin myös omalle jälkikasvullemme. En pidä kummeja muutenkaan itsestään selvänä lahjakoneena, vaan lapselle  - ja meille - tärkeinä ja läheisinä ihmisinä.

Halusimme kuitenkin juhlistaa nimeä ja lasta, joten päätimme järjestää nimijuhlat. Siellä kerrottiin etunimen taustasta ja paljastettiin toinen nimi, joka oli hieman erikoisempi, mutta sitäkin merkityksellisempi meille. Skoolattiin ja syötiin herkkuja. Jaettiin ja luettiin kummitodistukset ääneen. Lapsen pappa eli mieheni isä lauloi "Ystävä sä lapsien" ja "Mä olen niin pienoinen".  En ole mitenkään kirkkovastainen, vaikka en siihen enää kuulukaan. Joten nuo laulut olivat kaunis lisä mielestäni. Lisäksi toinen mummu luki vielä runon.

Tässä kuvassa itse päivänsankari. Ikää on kertynyt huimat 1 kuukausi ja 1 päivä.

Nimiäismekon tein itse. Tuo pitsikangas on peräisin viime kesäisestä häämekostani, joka vilahti edellisessä postauksessa. Mekossa oli mielestäni vähän hölmöt 3/4-trumpettihihat, jotka silppusin ja ompelin tähän mekkoon. Riittivät muuten justiinsa! Tämän mekon yläosa on virkattu ja ruusukkeenkin väkersin pitsinauhasta ja vanhoista koruista puretuista helmistä. Mitään materiaaleja ei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan. Varsinainen kierrätysmekko siis. Ja vielä käsin ommeltu! Kun olisi ollut astetta hankalampaa ommella koneella tuollaista reikäpitsikangasta.

Kutsukortit täytyi luonnollisesti väsätä itse. Mulla oli korkealentoisia suunnitelmia näidenkin suhteen, mutta päädyin vähän alittelemaan sitä matalinta aitaa nopeimman kautta. No tulipahan tehtyä itse kuitenkin.

Kummitodistukset väsäsin kummitäteille itse nekin. Tottakai. Todistusten tekstissä kummit lupasivat tukea lasta kasvamaan ennakkoluulottomaksi, valoisaksi, ystävälliseksi, empaattiseksi ja vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Kuunnella ja neuvoa elämän myrskyissä ja myötätuulissa. Lisäksi jokaisen kummin kohdalla oli henkilökohtaisia lupauksia. Kuten mm. lupaus opastaa täydellisen seinän maalaamista, täydellisen kakun leipomista, hokkareilla luistelua, kuinka pukeudutaan eläinkuoseihin tyylikkäästi, reissataan pienellä budjetilla ja kuinka ollaan "vouk". :)

Tarjolla oli mm. munakasmuffinsseja a.k.a möttösiä, pororullia, salaattia, gluteenitonta ja vähäsokerista porkkanakakkua (paitsi vain 1dl sokeria!), sekä sen kakku-kummin tekemää täydellistä kakkua. :) Perinteistä poiketen ja vanhempaa väkeä uhmaten meillä ei ollut tusina-astiasarjaa, vaan herkut syötiin sekä kahvit ja viinit juotiin näteistä kertisastioista. Toivomuksena oli myös, että turha pukupönöttäminen unohdettaisiin ja dress code oli ennemminkin rennon kasuaali.