DIY röyhelöpyllypöksyt ja tuunattu body

Tulipa vietettyä vahingossa reilun parin kuukauden blogitauko. Kuvissa näkyvällä henkilöllä on todistettavasti osuutta asiaan. :D Meidän Tappinen kun on nykyään sen verran vilkas kaveri nousemaan paikkaan kuin paikkaan ja yliarvioimaan omaa kyvykkyttään liikkumiseen. Joten kaikki aika tuntuu menevän perässä juoksemiseen ja käden sujautteluun takaraivon ja laattalattian väliin! Siinä yksi syy käsitöiden hetkittäiselle vähenemiselle. Niin ja kesä tietty! :)

Mun raskauden myötä harmaa-vaaleanpunainen-asteikolle pehmenneet ja jähmettyneet aivoni ovat rakastuneet myös suosittuihin vauvojen Newbie-vaatteisiin. Joka hiivatun facebook-kirpparilla niitä halutaan ja niistä maksetaan käytettynä ihan uuden veroisia hintoja. Vähän kipeetä mun mielestäni, joten päätinpä tehdä itse ultimate Newbie-suosikit eli röyhelöpyllyt! 

Kaavoitin jälleen kerran pöksyt itse olemassa olevien pöksyjen mallilla. Ovat siis kahdesta kappaleesta ommellut, niin kuin nämä suositut baggypäntsitkin. Paitsi tietysti myös vyötärökaitale. Mulla oli muutaman metrin verran tuollaista pitsiä varastossa, joten päätin sen hyödyntää näihin. Venytin trikoota ommellessa ja siten pitsit menivät hieman röyhelölle. Olisivat saaneet olla enemmänkin röyhelörypyssä, mutta tällainen tästä nyt vaan tuli sitten. (Kuvat ovat hieman tärähtäneitä, koska niin on kohdekin...) :D

Body on perus henkkismaukkiksen harmaa, jonka tuunasin vanhalla pitsiliinan palasella. Samasta liinasta kuin tämä pellavatopinkin kaulus. Tässä on yllättäen samaa wanna-be-Newbie-henkeä kuin pöksyissäkin. :) Tarttis harrastaa enemmänkin tuota perus bodyjen tuunausta, on niin kivaa ja nopsaa! Tosin kohta me ei kai enää olla body-ikäisiä, joten se siitä. :D

Oli muuten hitoksen vaikeaa löytää kuvausta varten noista meidän matoista kohtaa, jossa ei olisi puklua! Onneksi on sekin vaihe jo eletty ja matot saa laittaa pesuun. Terkkuja vaan vauva-arjesta! :D
 

Vauvan helppo haaremihousuhaalari

Tämä haaremihousuista johdetulla kaavalla tehty haalari on osoittautunut oikein oivalliseksi kesävaatteeksi. On tarpeeksi väljä ja ilmava, sekä mun mielestä muutenkin kivan hiawathamainen sulkineen. Vai pitäisikö tytön kohdalla puhua Auringonkukasta? Kovin aurinkoiselta tämä kuvan kaveri kyllä näyttää. :D 

Piirsin haalarin kaavan siis sen helpon haaremihousun perusteella. Kaavan pohja on sama, mutta jatkoin pöksyjen sivulinjaa suoraan ylöspäin ja yläosa on myöskin ihan suora linja. Lahkeitten leveyteen lisäsin puoli senttiä, koska haaremihousut olivat hivenen kisakireet meidän reitevälle ja pohkeikkaalle neidille. :)

Kangas on Bloomecopenhagenin ja tämäkin Majapuulta tilattu. Haalari muodostuu siis kahdesta samanlaisesta kappaleesta, jotka ovat suorakulmion muotoisia, paitsi poislukien tuo haarakaarre. Lahkeensuut ompelin kumilankaa alalankana käyttäen, joten toimivat kivasti ilman resoria. 

Kädentiet jätin vain auki ja käänsin nurjalle puolelle saumanvarat. Toimii muuten tosi hyvin ihan perus ompelukoneen siksak trikoon ompeluun. Ei ole mun mielestäni mitenkään hölmön näköinen, vaikka aluksi pelkäsinkin niin. Pääntieksi ompelin nauhakujat ja pujottelin niihin pätkät mustaa trikookudetta. Olalla on siis kiinnitysrusetit.

Minulla ei ole ompelukonetta täällä Espanjassa mukana, vaikka niin voisi kuvitella näistä postauksista. :D En vain ole saanut aikaiseksi tätäkään haalaria blogiin ennen kuin nyt. Ajattelin, että on varmaan aika naputella tämäkin, koska laitoin tämän haalarin ja ne haaremihousutkin jo myyntiin Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppikselle. Tein nämä kummatkin housut jo ennen lähtöä ja ovat jo aikas naftit pituudeltaan. Eli jos joku kaipaa tyttövauvalle kokoa 62-68, niin kliks vaan tuonne kirpparille! Nuo pöksyt ja tämä neulottu jumpsuit + oheisasusteet ovat siellä myynnissä lauantain 7.5.2016. :)

Wannabe-Bypias pellavatoppi pitsikauluksella

Mun vaatetyylini on viime aikoina mennyt yhä enemmän kohti sellaista herkkis-rustiikkisen-vanharoosa-tylsän-harmaata, jota nyt näkee todella paljon joka puolella. Toisaalta vähän tylsää massaa, mutta mikäs siinä jos ite tykkää! :) Tätä tyyliä edustaa aika hyvin Bypias-liikkeen vaatteet, joita olen kuolaillut jo jonkin aikaa. Äitiysvapaalaisen budjetilla ei vaan ostella mitään satasen toppeja ja useamman satasen neuleita. Onneksi on kuitenkin näppärät kädet ja toimivat aivot! :D Itse kun tekee, niin saa edullisemmalla - siis tällaisia merkkivaatteita ainakin. 

Bypiasin kantava voima on pellava vaatteiden materiaalina. Mä myös olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut pellavaan ihan täysin. Se on jotenkin kiva vanha perinteinen materiaali, jota ei joitakin vuosia sitten osattu arvostaa lainkaan. Pellava on selvästi kokenut uuden tulemisen ja itse hankin ensimmäiset pellavaiset petivaatteet pari vuotta sitten. Silloin tilasin vahingossa liian suuret tyynyliinat, joita hampaat irvessä käytin jonkin aikaa. Myöhemmin meni hermo ja tilasin uudet oikean kokoiset. Olisin tietysti voinut pienentää vanhat, mutta kun mies käyttää kahta tyynyä, niin ajattelin, että onpahan sitten samaa sarjaa kaikki. Tuo toinen ylisuuri tyynyliina jäi siis tyhjän pantiksi kaapin perukoille. 

Bypiasin pellavatopin himoissani mietin kuumeisesti, että mistä saisin superedullisesti pellavakangasta - ja nimenomaan tuommoisen vanhan roosan värisenä. (Vinkki muuten sinne bypiioille, että teiltä uupuu tämä väri valikoimastanne... ;)) Kunnes muistin tuon hyljätyn pellavatyynyliinan! 

Pellavakangashan on usein aika koppuraa uutena, mutta tämän tyynyliinan oli jo pehmentänyt useat käyttökerrat, pesut ja kuivausrumpuaminen. Ihan täydellinen kangas siis! Ja riitti muuten justinsa eikä melkein. :) Alkuperäisenä tarkoituksenani oli ommella valmis pitsi topin alareunaan, kuten alkuperäisessäkin on. Muistin kuitenkin, että kätköistäni löytyi 3 kappaletta (olisikohan käpypitsistä ?) pitsiliinaa. Silppusin pari liinaa ja sain askarreltua niistä pitsikauluksen toppiin. Nimenomaan ASKARRELTUA. Visio oli nimittäin leikata ja ommella kaulus 4:stä kappaleesta, mutta lopulta tarvitsinkin 6 erillistä kappaletta, jotta sain topin ja sen kauluksen asettumaan nätisti. 

Piirsin jonkinlaiset kaavat olemassa olevan toppini perusteella. Etu- ja takakappale ovat muutoin identtiset, paitsi etukappaleessa on edessä keskellä yksi laskos. Tämä topin malli on muuten hirveän anteeksiantava raskaudesta ja sektiosta muistoksi (TOISTAISEKSI!!!) jääneelle maharöllykälleni. Kyllä, tällaisellakin vinkuheinällä voi nimittäin olla sellainen! Minä olen puoliksi savolainen ja niin ovat taatusti umpikierot geenit ja aineenvaihduntanikin. Kaikki ruoka tulee muuten läpi, paitsi jokaikinen sokeri- ja vehnäjauhohippunenkin imeytyy tasantarkkaan vyötärölleni. Tätä ilmiötä ei muuten ainakaan hidastanut 34-vuotiaana raskautuminen... Jotain hyvääkin sentään! Nimittäin nuo kuvan farkkushortsit menivät vihdoin jalkaan. :D Jotain edistystä on siis tapahtunut.

Unohtuu se röllykkäkin, kun tällaista rakkauvvenhetelmää saa pidellä sylissään. ❤ Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään kommentoimaan, Tapi oli auringossa ehkä minuutin ja senkin kasvot suojassa. Pihalla hän hengailee aina joko vaunuissa verhon suojassa tai nurtsilla sammakkoteltassaan (kuva löytyypi instasta.) :)

Pellavaisten Bypian vaatteiden lisäksi olen himoinnut myös heidän hipahtavia käsikorujaan.  Koska kuitenkin yritän säästää tällä hetkellä kaikessa mahdollisessa, ostin semisti samantapaisen käsikorun täältä Torreviejan perjantaimarkkinoilta muutamalla eurolla. Nuo kaksi makeanvedenhelmikorua tein itse jostain Vanhan Porvoon putiikista ostamistani helmistä. Helmet maksoivat muistaakseni jotain 8€ tms. Sandaalit ovat Ipaneman. Heillä on ihan mielettömän ihania flipfloppeja, jotka ovat vielä yllättävän mukaviakin jalkaan. 

Tähän täysin kierrätysmatskuista tehtyyn toppiin onkin hyvä lopettaa tämä Vaatevallankumousviikko.  Jälleen kerran voin todeta, että #imademyclothes! :)

Kukkaketo-tilkkutäkki

Terkkuja Torreviejasta eli Espanjan auringon alta! 8-) Tultiin tänne viettämään paria perhekuukautta. Minä kun olen äitiyslomalla ja mies vuorotteluvapaalla, niin tarjoutui mahdollisuus ottaa varaslähtö kesään. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa kotiuduttu tänne ja ehtii taas vähän koneenkin äärelle. Ennen lähtöä suurruttelin menemään kieli vyön alla muutamat käsityöt, joita nyt on sitten vihdoin aikaa laitella tänne blogiinkin.

Ensimmäisenä halusin julkaista tämän kesäisen kukkaketoa muistuttavan tilkkutäkin, jonka ompelin meidän Tappiselle - joka täällä Espanjassa kantaa lempinimeä Tapi. :D Halusin ommella kivan piknik-peiton, joka toimisi likalla monta vuotta vielä vauva-ajankin jälkeen. Tilasin nämä Amy Butler -kankaat Nappikauppa Polinkasta ja Kankaita.comista. Polinka on siitä kivempi vaihtoehto, että sieltä saa kankaita 10cm:n siivuina ja pienemmillä postikuluilla. Kankaita.comista joutuu taas ostamaan puoli metriä kerrallaan ja postitus on vähän kalliimpaa ainakin pienemmälle satsille. Tuo punainen kangas on taasen Pip Studion tyynyliinasta silputtu. Ostin joskus sen jostain alesta ihan tilkkutarkoitukseen. Täkin turkoosin reunuksen leikkasin vanhasta lakanasta. 

Vinkkivitosena muuten, että kannattaa pestä kankaat ennen palojen leikkaamista. Minä nimittäin tarkasti millimittasin, leikkasin ja siksakkasin palaset, ennen kuin pesin ne. Virhe! Kankaat (kovin yllättävästi) kutistuivat vain toiseen suuntaan, joten jouduin mittamaan kokonaisuuden uusiksi ennen ompelemista.

Mun piti tehdä tehdä tähän täkkiin myös nätit tikkaukset, mutta jotenkin ne eivät ottaneet ihan luonnistuakseen ja päätin, että reunatikkaus saa riittää! Oli vähän kiire ja lyhyt pinna sillä hetkellä. :D Täkin taustana on vanhan päiväpeiton palanen. Kätevää tällain ulkokäytössä, että nurja puoli on musta.

Tässä tilkkupeitto kokonaisuudessaan. Hirmusen ryppynenhän se on, kun ei täällä loma-asunnossa ole silitysrautaa. Vähän  häiritsee esteetikon silmää, mutta la vida es - eli elämä on. :) 

DIY vauvan aktiviteettilelu vol. 3

Mä olen ihan hurahtanut näihin tee-se-itse vauvan leluihin. Oikeastaan vähän kaikkiin vauvajuttuihin. Ja siihen vauvaankin tietty! :) Kun on työkseen ostellut Kaukoidästä muovileluja sekä syynännyt maahantuontivaatimuksia ja tehtaiden testiraportteja, niin jotenkin osaa arvostaa näitä itse tehtyjä leluja. 

Minähän väkersin jo samantapaisen meriheppalelun meidän Tappiselle, mutta halusin tehdä uuden vähän moniulotteisemman version. Toisen aktiviteettilelun tein kaverin vaippakakkuun. 

Olen nähnyt lähinnä sellaisia neliskanttisia kuutioita tehtynä. Jossain näin kuitenkin kommentin, että näihin pyramidin mallisiin olisi vauvan helpompi tarttua. Taitaa olla muuten totta, ainakin tämän päiväisen treenin perusteella.  Meidän  kohta 4kk ikäinen vauva alkoi pari viikkoa sitten tavoittelemaan leluja ja osaa nyt jo hyvin tarttua niihin. Nämä tällaiset aktiviteetti-/tartuntalelut ovat siis kovassa huudossa tällä hetkellä. Tosin tänään opittiin kääntymään selältä vatsalle ja uusi lelu unohtui jo siinä kääntyilytiimellyksessä. Tämä kaveri oppi samantein, että hitto, eteenpäin pääsee myös kierimällä. Äidin täytyy siis jatkossa olla jo tarkempi lattialla lojuvista kässäjutuista. :D

Ompelin tämän pyramidin siis neljästä samankokoisesta kolmiosta. Vuorasin pari sivua sellofaanilla, jotta lelu myös rapisee. Sisällä on suklaamunan lelusäiliö ja sen sisällä riisiä. Mietin ihan kulkusta vaihtoehtoisesti, mutta jotenkin ajattelin, että tuo riisi säästää äitin hermoja enemmän. :D Säiliön ympärillä on sitten vanua.

Kaikki sivut ovat erilaista kangasta. Tässä on ohuessa kaksinkerroin virkatussa puuvillalangassa kolme helmeä. Nuo värikkäät helmet ovat Tigerista.

Tällä sivulla on "peili", jonka ympäröin pitsitarralla ja ompelin lopuksi kiinni kankaaseen. Tilasin Tappiselle arskat reissuun ja tuo "peili" oli kyseisten lasien pakkauksessa taustapahvina. Ei siitä kovin selvästi omaa kuvajaistaan näe, mutta kivasti heijastelee ja kiiltelee kuitenkin.

Tämä sivu on tehty vanhasta käsipyyhkeestä. Ihan vain tekstuurin vuoksi. Kiva hiplailla vähän erilaisia pintoja.

Viimeisenä on tällainen linnun kuva ja siitä lähtee puinen rengas. Tämä rengas näytti olevan juuri sopivan kokoinen pienille nakkisormille. Rengas ja ohuempi pitsinauha ovat Sinellistä. Kiharat nauhat ovat Polinkasta. Paksumpi pitsinauha Löytöliiteristä. Suorat nauhat entisen työpaikan askarteluvalikoimasta. Kankaat ovat osittain samoja kuin edellisissäkin tekemissäni leluissa.

Vauvan helpot haaremihousut (+kaava)

Vauvan saapumisen myötä olen jälleen elvytellyt ompelutaitojani. Vestonomiksi valmistumisen jälkeen olen ommellut lähinnä vain verhoja. Vaatetusalan opinnoissani vihasin eniten kaavoitusta ja sarjomista. Ja ompelua! (Erikoista sinänsä...) Olen kammoksunut erityisesti trikoon ompelua. Kuvittelin, että se olisi jotenkin vaikeaa muka. Nyt voitin kummatkin möröt ja kaavoitin trikoopöksyt vauvalle! Tosin hyvin helpot kahdesta kappaleesta koostuvat haaremihousut - mutta kuitenkin! :)

Tämä Bat girl -kangas on Bloome Copenhagenin ja tilasin sen Majapuulta (näytti just nyt olevan kait loppu). Nämä nykyään tarjolla olevan ihanat trikookankaat ovat mut nimenomaan innostaneet taas ompelemaan.

Halusin kaavoittaa mahdollisimman simppelit ja mukavat pöksyt. Otin malliksi yhdet kaupasta ostetut normaalimalliset housut ja piirsin kaavan niiden mukaan. Tällaiset haaremimalliset pussipöksythän sopivat loistavasti näille pienille vaippapyllyille. Etu- ja takakappaleet ovat ihan samanlaiset ja housut tosiaan muodostuvat vain kahdesta kappaleesta.

Tässä on jonkinlainen kaava näihin housuihin. Meidän Tappinen on tällä hetkellä 64cm pitkä, joten arvioisin näiden olevan noin kokoa 62-68. Pohkeet ovat aika naftit meidän ruoka-aikana kotona olleelle, joten sitä kohtaa voi suurentaa aavistuksen jos käyttäjä on samanmallinen. :)

Otin saumurin äitiltäni lainaan, mutta onnistuin tietysti heti kättelyssä pätkäisemään kreppilangan, enkä osannut sitä enää asentaa oikein. Eilen oli silti pakottava tarve saada nämä heti tässä ja nyt valmiiksi, joten päätin kokeilla ompelukoneen siksak-ommelta. Onnistui ihan loistavasti! Muutenkin näistä tuli tosi kivat. Taidan tehdä useammatkin tällä mallilla. :)

EDIT: Tämän PUOLIKKAAN kappaleen kokonaisleveys on siis 16,5cm.
Resoreiden korkeus on 5cm (saumanvarojen jälkeen valmiina ja kaksinkertaisena). Vyötäröresorin leveys on 36cm - tosin suosittelen tsekkaamaan oman pötkylän masun ympäryksen. :) Lahkeiden resorit ovat 13cm. Nämäkin mitat valmiina ilman saumanvaroja. 
 
  

DIY vaippakakku

Kävin tänään toivottelemassa yhdelle kaverilleni hyvät äitiyslomat ja tulevat perheenlisäykset. Laskettuna aikana me kun ollaan jo poissa Suomen kamaralta. Sainpa siinä samalla tekosyyn väsätä kokonaisen vaippakakun! :) Olin himistellyt vaippakakun askartelua jo pitkään ja tässä se nyt on.

Tällain tarkanmarkan äitiyslomalaisena oli hyvä, että melkein kaikki kakun materiaalit löytyivät jo valmiiksi kotoa. Ostin ainoastaan nämä Ikean pikkupyyhkeet (kakun 2. kerros) jotka olen todennut omassa käytössä hirmuisen näppäriksi niin puklu- kuin pyllypyyhkeinäkin. Kakun ensimmäinen kerros on leivottu Muumi- ja Naty-vaipoista. Me muuten oltaisiin haluttu käyttää kotimaisia Muumi-vaippoja meidän Tappisella, mutta käytännön kokemuksen kautta todettiin Natyt ihoystävällisemmiksi. Johtuneeko ehkä muovittomuudesta - mene ja tiedä. Kakun kolmannen eli ylimmän kerroksen tein äitiyspakkauksen kestovaippojen sisälmysosista, jotka meillä jäivät käyttämättä. Niin paljon kuin mun sisäinen ekohippini olisi halunnut kestovaippailla, niin se mukavuudenhaluinen pikkupirulainen vei kuitenkin voiton. Lahjan saaja on kuitenkin päättänyt kestovaipata, joten peukut ja vaipat sinne siis! 

Tässä näkyy lähikuvassa tuo kerrosten ympärillä oleva "vyöte". Olen siis päällystänyt pitsiteipillä värillistä paperia. Vähän heikosti erottuu, mutta nättiä oli. :)

Kaikki kakun osaset ovat itse tehtyjä. 

Tämä pilvi "sadepisaroineen" on vauvan aktiviteettilelu. Vastaavanlainen edellinen ompelemani Tappisen meriheppalelu on pikkuhiljaa saavuttamassa suosiota, kun kaveri opettelee tarttumaan leluihin. 

Tämä on jonkinlainen vaunulelu tmv. Tähden sisällä on helistin ja mustana möykkynä muutenkin kiinnittää kivasti vauvan huomiota. Eikä varmaan lelun saajan äitikään ole pahoillaan värityksestä. :D Vähän piti glitteriäkin saada mukaan hopealangan muodossa. Eli hopeapallero on virkkaamalla päällystetty massapallo.

Tuttinauhan värkkäsin loom bandseista. Kuten tässä edellisessäkin postauksessa. 

Sukat on neulottu uudesta Novitan Eco Cotton -langasta, joka on siis valmistettu kierrätyspuuvillasta. Puuvillahan on ihan älyttömän EPÄekologista materiaalia, joten ihastuin heti tähän lankaan parempana vaihtoehtona. (Jos ette usko puuvillasta pahaa, niin miltä tuntuu esim. Araljärven kuivuminen kasaan puuvillan kastelun takia???!!!) OT, mutta suosittelen lukemaan Puuvillan likaisen tarinan! ;) 

Ai niin, minähän tein muuten pesutestin tälle langalle. Neuloin Tappiselle samanlaiset sukat ja pesin ne koneessa. Sitten vertasin niitä näihin ei-pestyihin. Eivät menneet pesussa mitenkään pahasti nypyille. Luomu- ja kierrätyspuuvilla kun rähjääntyvät yleensä herkemmin kuin normi puuvilla. Se Vestonomi minussa pääsi taas valloilleen, mutta jatketaanpa eteenpäin... :)

Viimeinen osanen on kypärämyssy, mutta ilman sitä (mun mielestä hölmön näköistä) otsalerpaketta. Puuvillasta tämäkin, koska on kyseessä huhtikuussa syntyvä sankari. 

Kirsikkana kakun päällä oli tikkarikortti. Tähän en ollut järin tyytyväinen, mutta tällä mentiin. Paperipilliin askarreltu tähti toimii halpana vauvan aktiviteettileluna sekin. Halvat kun on pienen huvit! :D Kortin toisella puolella toivoteltiin onnea "Sulolle". :)

Sitten kakku sellofaanin sisälle. Tässä jälleen samaista pitsiteippiä kuin niissä kerrosten vyötteissäkin. Tuo handmade-tarra on eräästä tanskalaisesta askartelu- ja sisustuskaupasta ostettu Köpiksen reissulla. (Meinasin seota lopullisesti tuolla kaupassa! Rahapussini onneksi sitä ei ole vielä Suomessa... :))

Vielä vähän paperinarua koristeeksi.

Sitten me vielä ihmeteltiin yhdessä, jotta kylläpä meitin matto ja Tappisen vaatteet mätsäsivät hyvin yhteen vaippakakun kanssa! :D 

(Olipa muuten kiva huomata kakun luovutuksen jälkeen, että kameran linssissä on rasvanäpin sormenjälki ja kaikissa kuvissa sumuinen kohta...Perus!)

DIY vauvan aktiviteettilelu ja pinnasängyn reunasuoja

Mulla on pienoinen pakkomielle tehdä itse vauvan lelut. Tai muuten vaan ostaa muuta kuin muovisia leluja. Eivätpähän ainakaan sisällä ftalaatteja, bisfenolia sun muuta ei-niin-mukavaa. Erityisesti tässä ikenienteroitteluiässä. 

Halusin tehdä meidän Tappiselle tällaisen räpellyslelun, tai mikä se nyt lieneekään suomeksi. Englanniksi google löysi tämmöisiä nimellä "tag toy". Jos tämä olisi oikeaoppinen alle 3-vuotiaan lelu, tällä olisi brodeeratut tai piirretyt silmät - ei blingblintimangit. :) Mutta minäpä luotan omiin ompelutaitoihini ja olen vakuuttunut, että tämä kaveri pysyy kasassa kovemmassakin menossa. Nythän näyttää muutenkin olevan leluissa kovin rendikästä tuollaiset vaaleanpunakiiltoiset "olen reivannut koko yön ja samoilla silmillä aamulla jatkoilta kotiin" -silmät. :D

Hitto, että oli muuten haastavaa tämän lelun ompeleminen. Ensin asettelin ja ompelin nuo "tagit" eli nauhat väärinpäin, eli olisivat jääneet nurjalle puolelle. Sitten purin ja asettelin ne uudelleen. Tällä kertaa eri lailla, mutta silti väärinpäin! Piti ottaaa "ei näin" -kuvat, mutta unohdin. Välillä mietin omaa järjenjuoksuani, että pyörä kyllä pyörii, mutta hamsteri on kuollut... XD

Tilasin ennen Tappisen syntymää pinnasängyn pussilakanan ja tyynyliinan, jotka olivat samaa kangasta olevan pienen pussukan sisällä. Tämän merihepan kangas on leikelty siitä suhteellisen turhasta pussukasta. Silmien strassit ja nauhat ovat Nappikauppa Punahilkasta ja Polinkasta. Osa nauhoista taitaa olla vanhalta työpaikaltani. Lelun sisälmykset ovat vanua ja kaava on omasta päästä luonnosteltu.

Pinnasängyn reunasuojuksen virkkasin trikookuteesta vähän ennen synnyttämään lähtöä. Se oli sellainen pikatekele. Meillä pinnasängyn toinen reuna on laskettu ihan alas, koska pinnis on kiinni omassa sängyssämme. Tarvitsin siis vain yhden reunan sänkyyn. En ole ihan tyytyväinen, mutta tällä mennään. Pinnasänky on muuten meikäläisen vanha. Meinasin sen maalata ensin, mutta jätin kuitenkin tuollaiseksi parhaat päivänsä nähneen näköiseksi - lähes vintageksi! :D

Nimiäiset + nimiäismekko + kutsukortit + kummitodistukset

Viime lauantaina vietettiin meidän Minionin nimiäisiä. Tai nimi kaverilla on ollut jo rakenneultrasta lähtien, eikä se kenellekään mikään salaisuus ole ollut ainakaan enää syntymän jälkeen. Haluttiin, että lapsi saa itse päättää uskontonsa tai siihen kuulumattomuutensa aikuisena, joten päätettiin olla ristimättä kirkollisesti. Tästä huolimatta lapsosemme sai kuitenkin kummitätit tai läheiset aikuiset tai miksi heitä haluaakaan kutsua. Itselläni on aina ollut läheiset välit kummitätiini ja samaa halusin myös omalle jälkikasvullemme. En pidä kummeja muutenkaan itsestään selvänä lahjakoneena, vaan lapselle  - ja meille - tärkeinä ja läheisinä ihmisinä.

Halusimme kuitenkin juhlistaa nimeä ja lasta, joten päätimme järjestää nimijuhlat. Siellä kerrottiin etunimen taustasta ja paljastettiin toinen nimi, joka oli hieman erikoisempi, mutta sitäkin merkityksellisempi meille. Skoolattiin ja syötiin herkkuja. Jaettiin ja luettiin kummitodistukset ääneen. Lapsen pappa eli mieheni isä lauloi "Ystävä sä lapsien" ja "Mä olen niin pienoinen".  En ole mitenkään kirkkovastainen, vaikka en siihen enää kuulukaan. Joten nuo laulut olivat kaunis lisä mielestäni. Lisäksi toinen mummu luki vielä runon.

Tässä kuvassa itse päivänsankari. Ikää on kertynyt huimat 1 kuukausi ja 1 päivä.

Nimiäismekon tein itse. Tuo pitsikangas on peräisin viime kesäisestä häämekostani, joka vilahti edellisessä postauksessa. Mekossa oli mielestäni vähän hölmöt 3/4-trumpettihihat, jotka silppusin ja ompelin tähän mekkoon. Riittivät muuten justiinsa! Tämän mekon yläosa on virkattu ja ruusukkeenkin väkersin pitsinauhasta ja vanhoista koruista puretuista helmistä. Mitään materiaaleja ei tarvinnut lähteä kaupasta hakemaan. Varsinainen kierrätysmekko siis. Ja vielä käsin ommeltu! Kun olisi ollut astetta hankalampaa ommella koneella tuollaista reikäpitsikangasta.

Kutsukortit täytyi luonnollisesti väsätä itse. Mulla oli korkealentoisia suunnitelmia näidenkin suhteen, mutta päädyin vähän alittelemaan sitä matalinta aitaa nopeimman kautta. No tulipahan tehtyä itse kuitenkin.

Kummitodistukset väsäsin kummitäteille itse nekin. Tottakai. Todistusten tekstissä kummit lupasivat tukea lasta kasvamaan ennakkoluulottomaksi, valoisaksi, ystävälliseksi, empaattiseksi ja vastuuntuntoiseksi ihmiseksi. Kuunnella ja neuvoa elämän myrskyissä ja myötätuulissa. Lisäksi jokaisen kummin kohdalla oli henkilökohtaisia lupauksia. Kuten mm. lupaus opastaa täydellisen seinän maalaamista, täydellisen kakun leipomista, hokkareilla luistelua, kuinka pukeudutaan eläinkuoseihin tyylikkäästi, reissataan pienellä budjetilla ja kuinka ollaan "vouk". :)

Tarjolla oli mm. munakasmuffinsseja a.k.a möttösiä, pororullia, salaattia, gluteenitonta ja vähäsokerista porkkanakakkua (paitsi vain 1dl sokeria!), sekä sen kakku-kummin tekemää täydellistä kakkua. :) Perinteistä poiketen ja vanhempaa väkeä uhmaten meillä ei ollut tusina-astiasarjaa, vaan herkut syötiin sekä kahvit ja viinit juotiin näteistä kertisastioista. Toivomuksena oli myös, että turha pukupönöttäminen unohdettaisiin ja dress code oli ennemminkin rennon kasuaali.

KASARITROPIIKKI

Oon mä jotain saanut aikaiseksikin! :D Nimittäin synttärikekkereihini ihanan tropiikin värisen ja hieman kasarihenkisen pötkylätopin. Ostin joskus talvella henkkamaukalta tarjouksesta kaksi tuommoista huivia. Leikkasin pätkät pois, surruttelin sivusaumat ja yläreunaan tein kuminauhakujan. Valmis! :) Ja ihanat samanhenkiset korvikset löysin myös. Lenkkivirkkausliivi on nähty täällä ennenkin.

Ja kekkereiden tarjottavista on juttua täällä toisessa blogissa. :)