lauantai 31. toukokuuta 2014

CARNAVAALIVALMISTELUJA

Huh hellettä sanoi sambista kevättä! Kuten on tullut mainostettua, allekirjoittanut korkkaa sambakarnevaalineitsyytensä viikon päästä lauantaina Helsingissä. Vaatimattomasti muutaman kymmenen tuhannen ihmisen edessä. Ei paineita. Eipä! o.O 

Asuja ollaan karkeasti arvioituna työstetty semmoinen 100 tuntia. Toki aikaa on syönyt alanjohtajuuskin. Me kun kaverin kanssa pöhlöinä ekakertalaisina suostuttiin huolehtimaan koko alastamme eli pienryhmästämme. Sitten ollaan hitsattu ja ommeltu ja liimattu ja saksittu ja välissä reenattukin! Niin ja tietty leikitty askartelu- ja kässäohjaajaa! :D



Koska samba-asut ovat vielä MYSTEERI - mennään toistaiseksi muunlaisilla valmistelukuvilla. Kynnet piti tietty ottaa tällä kertaa limenvihreinä ja vähän riikinkukkoakin, niin kuin asussakin on.



Ompelin siinä asujen lomassa tuommoisen mekonkin iltajuhlaan. Nämä alehuivit olivat aiemmin toppi, mutta fiksasin niistä nyt mekon ompelemalla tuollaisen mustan ryppylisäosan rintamuksen kohdille. Tästä kunnon kuvaa myöhemmin...



Mekon kaveriksi on tarkoitus tulla tuommoinen diy-pitsikaulakoru. Sen olen väsännyt sotkemalla neon-värisillä lasten t-paitatusseilla pitsiliinaan. :) Tästäkin lisää kuvaa seuraa...

Hei tällä erää ei mulla muuta! Lupaan kunnon kuvasatoa karnevaalien jälkeen. Tulkaa ihmeessä paikalle. Me ollaan ainakin siellä! :D

Eli lauantaina 7.6.2014 lähdetään noin kello 15 Senaatintorilta etenemään. Meidän Tampereen Roseira-koulumme on käsittääkseni kolmantena lähdössä. Meitsi on siellä oman kulkueen suht loppupäässä mustan-vihreissä releissä. :) Lisää infoa karnevaaleista täällä.

TERVETULOA! BEM-VINDO! :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

JUHLAHUMUA JA -TUMUA + PALEO/REUMA-AVAUTUMISTA

34 vuotta pikkupoffun elämää ja 2 vuotta pikkublogin elämää. :) Viikonloppuna tuli juhlittua kunnolla - lähinnä omaa itseä. Äitin kanssa meillä on sellainen yhteisjummarrus, jotta minä olen kanuunassa äitienpäivänä ja äiti on aina mökillä. Sitten muistetaan toisiamme tekstareilla. :D


  
Kaikki mun kokkailut oli yllättäen paleoo. Tai ehkä mä alan kallistuun enemmän termeihin gluteenitonta ja maidotonta. Mä olen nyt "paleoinut" 1 vuoden ja 4 kuukautta - ja hyväksi tieni todennut. Silti mua korpee hieman tuo hysteerinen paleo-hypetys ja äärimmäisyyksiin meneminen. Mua ei ainakaan kiinnosta hengata kotona "luolamiesvalaistuksessa", noutaa juomavettäni lähteestä maadottumalla samalla paljain varpain ja käyttää aamusta puolta tuntia (ja palkastani puolikasta) erinäisten ravintolisien ja savivesien nappailuun, saati tuunata kahviani viidellä erilaisella lisällä. Sen sijaan haluan valmistaa ruokani alkuperäisistä ja oikeista raaka-aineista, maustaa ruokani maistuvaksi ja ennen kaikkea nauttia syömisestä ja olla stressaamatta sitä. Sillä mikään määrä hyvää ruokaa ei paranna vointia, jos stressiä on maisemissa! 


Toisinaan vedän myös kunnon tumut - niin kuin esimerkiksi lauantaina. Tiedän, että mun nivelreumani ei tykkää alkoholista, vaan saan siitä aina parin päivän kanuunan, jumiutuneet lihakset, muutaman päivän turvotuksen ja todennäköisesti vielä jonkun kipeytyneen nivelenkin. Mutta voi tytöt kun meillä oli taas kivvoo! Ihan kaiken tuon arvoista. :D Jos olisin eilen jaksanut jalkautua ulos, niin olisin käynyt vetämässä vielä hese-mätötkin! Yksi ystäväni vitsaileekin aina, että joko sut on potkittu paleo-piireistä pihalle... ;D 


Mitä mä sitten olen saavuttanut tällä semi-paleollani? Noh, 33 vuotta olen sairastanut reumaani ja siitä viimeisimmän 10 vuotta pistin itseeni viikottain biologista Enbrel-lääkettä, joka altistaa kaikenmaailman infektioille ja mahdollisesti myös syöville. Who knows - mielipiteet ja tulokset ovat risiriitaisia, koska kyseistä lääkettä on käytetty niin vähän aikaa. Tuon lisäksi popsin melkein 20 vuoden ajan kerran viikossa Metotreksaatti-pillereitä, joita käytetään myös syövän hoidossa ja ovat siis sytostaatteja. Ilman foolihappoa olisin oksentanut ja voinut pahoin aina seuraavan päivän kyseisen lääkkeen jäljiltä. 


Reilu vuosi sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että testaan, miten voin omilla valinnoillani auttaa autoimmuunisairauttani. Noh, pala kurkussa tunnustin viime tammikuussa reumalääkärilleni, että olen omavaltaisesti jättäny metotreksaatin pois ja pistänyt Enbreliäkin enää 3-4 viikon välein. Lääkäri ei syönytkään mun päätäni - kuten pelkäsin. Vaan otti asian hyvin ja omaksi yllätyksekseni ei vaikuttanut ollenkaan yllättyneeltä, että viljattomalla ruokavaliolla voi saada tällaisia tuloksia aikaiseksi. Maidottomuudesta tosin vähän nihkeili kalsiumin vuoksi, mutta minulla oli omat perusteluni siitäkin. ;) Lääkäri kehotti kokeilemaan mahdollisimman pitkiä jaksoja ilman Enbreliä, kun minä taas melkein tippa linssissä hannasin vastaan, että mitä jos... Lääkäri löi MULLE jauhot kurkkuun ja sanoi, että no sitten sinä soitat ja keksitään ratkaisu! Nyt sitten jatkan tällä tiellä ainakin toistaiseksi.


Jokainen skeptisesti vaihtoehtoisiin ruokavalioihin suhtautuva voi nyt katsoa noita herkkukuvia ja lukea kuvaukseni vanhasta lääkearsenaalistani ja miettiä sisimmässään, jotta kumpi kannattaa?!! ;)

Urbaanilla orankilla oli muuten hyvä kirjoitus tästä samasta aiheesta. Jotenkin niin ihanan täysjärkistä ja maanläheistä, että minäkin sain vihdoin aikaiseksi rustattua väliaikatiedotusta tästä tilanteestani. :)

4 sanaa teille rakkaat paleoijat ja muutkin: TERVE JÄRKI + KOHTUUS KAIKESSA

ps. Laittelen noita herkkuohjeita myöhemmin ja lisää tuosta taustalla näkyvästä diy-sohvasta myös...


torstai 1. toukokuuta 2014

ONE IN A MINION

Värikästä vappua kaikille!!!!! :) Eilen tuli vietettyä vappuaattoa perinteisellä tavalla, eli kaverin jokavuotisissa naamiaisissa. Mä tehtailin diy-asun ilman minkäänlaista budjettia, eli nollahintaan jo olemassa olevilla tarvikkeilla. Mun hahmoni oli Itse Ilkimys -leffan minion, a.k.a. juustonaksu. :D


Farkkuhaalarit, keltainen trikoopaita ja kengät löytyivät jo valmiina kaapista. Pipon ompelin vanhasta kulahtaneesta topista ja minionin "hiukset" tein mustalla paksulla langalla. Rinnuksiin tulostin juustonaksujen G-logon, jonka päällystin kontaktimuovilla ja kiinnitin hakaneulalla. Goggelsit tein vessapaperirullasta, jesarista ja nauhan trikoosta. Tadaaaa! Ilmainen naamiaisasu vaatii vaan vähän mielikuvitusta. ;) Tosin yökerhoillessa suurin osa oli sitä mieltä, että mulla on ajolasit päässä... o_O Yhden "Ihana minioni!" -kommentin kuulin. :)


Eikö ookkin selkee yhdennäköisyys??? :D

Kuva täältä

Mä oon nykyään niin HC minioni-fani, että tilasin itelleni "one in a minion" -paidankin! Oon nähnyt leffatkin pariin otteeseen ja kovasti oottelen kolmosta. Voiskohan joku kehittää tuollaisen minionin lemmikiksi kotiin??? :D

Kuva täältä.