Eilen karkeloitiin ystäväni ja hänen miehensä hääjuhlia. Häälahjojen valinta toisille tuottaa aina minulla harmaita hiuksia, ehkä siksikin, että olen itse aika ronkeli lahjojen saaja. :D Toki olen hyvin kiitollinen kaikista saamistani lahjoista, mutta ne tuppaavat jäämään kaapin perukoille, elleivät ole mieluisia. Tykkään kuitenkin tehdä itse lahjoja ja arvostan paljon myös muiden itse tekemiä. Kun kutsussa vielä mainittiin, että myös itse tehty pieni ja persoonallinen lahja on tervetullut, uskalsin lähteä suunnittelemaan omaa tuotantoa.
Suunnitelmat olivat aluksi kovin korkealentoiset ja olin aikeissa neuloa tai virkata ison koko perheen peittävän torkkupeiton. Sitten muistin, että meillä on 8kk ikäinen ikiliikkuja kotona, eikä aika todellakaan olisi riittänyt sellaiseen maratonsuoritukseen! Joten mietintämyssy meni uudelleen päähän.
Kutsukortissa oli kiva teksti "ALL OF ME LOVES ALL OF YOU", joka kuultiin myös parin hääbiisissä eilen. Ajattelin, että no tuopa olisi kiva ikuistaa jotenkin, esimerkiksi tauluksi. Luonnostelin kutsutekstin kaltaisilla fonteilla kirjaimet ruutupaperille ja päätin valita ristipiston kässälajiksi tällä kertaa.
Harmaa pellavakangas on Ikeasta ja kirjontalangat Lankamaailmasta. Kangas ei todellakaan ollut mikään ristipistokangas, joten kirjaimien pistely oikeisiin kohtiin tuotti välillä tuskaa! Pellavakangasta mulla oli jo valmiina kotona, mutta kirjontalankojen värit valitsin hartaasti siten, että kaikki taulun värit sointuisivat hyvin hääparin sisustukseen. :)
Harmaa puolikas pompomitarra on myös Ikeasta ja valkoinen pitsiteippi Teippitarhasta. Handmade with love -tarra on yhdestä ihanasta liikkeestä Köpiksestä. Puisen kehyksen löysin ihan Prismasta. Oli muuten jokseenkin välkkyä kuvata taulu vasta sitten, kun olin sen jo pakannut sellofaaniin ja koristellut! Sellofaani kun nimittäin heijastaa niin ikävästi, mutta näillä mennään! Lahjan kanssa olin todella ajoissa ja se oli valmis ja paketoitu melkein kuukautta ennen häitä. Sitten muistin eilen tuntia ennen juhliin lähtöä, että hitto, kortti unohtui! Perus. :D Onneksi löytyy kotoa jos minkämoista askartelukamaa ja hätävarakorttikin saatiin lahjaan mukaan.
Tulipa vietettyä vahingossa reilun parin kuukauden blogitauko. Kuvissa näkyvällä henkilöllä on todistettavasti osuutta asiaan. :D Meidän Tappinen kun on nykyään sen verran vilkas kaveri nousemaan paikkaan kuin paikkaan ja yliarvioimaan omaa kyvykkyttään liikkumiseen. Joten kaikki aika tuntuu menevän perässä juoksemiseen ja käden sujautteluun takaraivon ja laattalattian väliin! Siinä yksi syy käsitöiden hetkittäiselle vähenemiselle. Niin ja kesä tietty! :)
Mun raskauden myötä harmaa-vaaleanpunainen-asteikolle pehmenneet ja jähmettyneet aivoni ovat rakastuneet myös suosittuihin vauvojen Newbie-vaatteisiin. Joka hiivatun facebook-kirpparilla niitä halutaan ja niistä maksetaan käytettynä ihan uuden veroisia hintoja. Vähän kipeetä mun mielestäni, joten päätinpä tehdä itse ultimate Newbie-suosikit eli röyhelöpyllyt!
Kaavoitin jälleen kerran pöksyt itse olemassa olevien pöksyjen mallilla. Ovat siis kahdesta kappaleesta ommellut, niin kuin nämä suositut baggypäntsitkin. Paitsi tietysti myös vyötärökaitale. Mulla oli muutaman metrin verran tuollaista pitsiä varastossa, joten päätin sen hyödyntää näihin. Venytin trikoota ommellessa ja siten pitsit menivät hieman röyhelölle. Olisivat saaneet olla enemmänkin röyhelörypyssä, mutta tällainen tästä nyt vaan tuli sitten. (Kuvat ovat hieman tärähtäneitä, koska niin on kohdekin...) :D
Body on perus henkkismaukkiksen harmaa, jonka tuunasin vanhalla pitsiliinan palasella. Samasta liinasta kuin tämä pellavatopinkin kaulus. Tässä on yllättäen samaa wanna-be-Newbie-henkeä kuin pöksyissäkin. :) Tarttis harrastaa enemmänkin tuota perus bodyjen tuunausta, on niin kivaa ja nopsaa! Tosin kohta me ei kai enää olla body-ikäisiä, joten se siitä. :D
Oli muuten hitoksen vaikeaa löytää kuvausta varten noista meidän matoista kohtaa, jossa ei olisi puklua! Onneksi on sekin vaihe jo eletty ja matot saa laittaa pesuun. Terkkuja vaan vauva-arjesta! :D
"Mieti! Mä säästän yli 300 euroa kun teen tämän itse!" Näin hehkutin miehelleni, kun keksin virkata itse tämän himoitsemani Odd Mollyn Shelley neuletakin. Miehen mielestä en säästänyt yhtään rahaa - päinvastoin, tuhlasin sen reilu 30€ mitä langat maksoivat. Näkemyseroja... :D
Nämä oddmollyt ovat olleen pitkään jo kuolaamisen kohteitani. Tuo alkuperäinen neuletakki löytyy myös Bypiasin verkkokaupasta, josta sen alunperin bongasinkin. Koska vanhempainvaapalaisen kukkaronnyörit ovat tiukalla, enkä muutoinkaan perusta vaatteista niiden merkkien takia, päätin jälleen kerran tehdä merkkivaatteesta oman versioni. Tämä kuvien pellavatoppihan on myös näitä wannabe-vaatteitani. :)
Tihrustin alkuperäisen Odd Mollyn neuletakin kuvista mallia ja lisäksi otin mittoja omasta kaapista löytyvästä bleiseristäni. Kyseinen tekniikka toimi ihan mainiosti ja tästä jakusta tuli mielestäni ihan hyvä. Oman neulejakkuni malli ei ole ihan niin napapaita ja hihatkin ovat pidemmät kuin alkuperäisessä. Tällaiseen neuleeseen kannattaa muuten jättää hieman venähtämisvaraa eli tehdä se alunperinkin hieman liian lyhyeksi.
Jakku on virkattu pylväillä ja kaikki reunat virkkasin vielä harkkoreunaisilla pylväsryhmillä ympäri. Reunukset eivät ole ihan alkuperäisen näköiset, mutta ei ole väliksikään. Tein neulejakkuun vielä tuommoiset hämytaskut, joiden funktio on olla ihan koristeina.
Lankana käytin Novitan Cotton Bamboota ja sitä meni hieman vajaa 11 kerää. (Ihan arviolta olin ottanut reissuun mukaan juuri oikean määrän lankaa. Jei! :D) Virkkuukoukku oli numeroa 3,5. Simpukkaiset napit ovat Eurokankaasta.
Mun piti kirjoittaa tälle ohje, mutta sitten en vaan jaksanut. :D Muutenkin vähän epäreilua olisi tehdä vain S-koon ohje. Julkaisin tähän kuitenkin ottamani kuvat jakun kappaleista. Näistä näkee vähän osviittaa miten kannattaa aloittaa suunnittelu, jos tällaisen päättää tehdä. Nuo etu- ja takakappaleen nuolet indikoivat niitä kohtia, joihin virkkasin kauluksen kiinni. Kirjoitin ylös myös kappaleiden aloituspylväiden määrät.
Tämä oli mun äitienpäivä- ja syntymäpäivälahja itselleni tänä vuonna. Tekisi mieli tehdä tämä sama myös valkoisena ja harmaana. Niin kiva siitä tuli. :)
Tämä haaremihousuista johdetulla kaavalla tehty haalari on osoittautunut oikein oivalliseksi kesävaatteeksi. On tarpeeksi väljä ja ilmava, sekä mun mielestä muutenkin kivan hiawathamainen sulkineen. Vai pitäisikö tytön kohdalla puhua Auringonkukasta? Kovin aurinkoiselta tämä kuvan kaveri kyllä näyttää. :D
Piirsin haalarin kaavan siis sen helpon haaremihousun perusteella. Kaavan pohja on sama, mutta jatkoin pöksyjen sivulinjaa suoraan ylöspäin ja yläosa on myöskin ihan suora linja. Lahkeitten leveyteen lisäsin puoli senttiä, koska haaremihousut olivat hivenen kisakireet meidän reitevälle ja pohkeikkaalle neidille. :)
Kangas on Bloomecopenhagenin ja tämäkin Majapuulta tilattu. Haalari muodostuu siis kahdesta samanlaisesta kappaleesta, jotka ovat suorakulmion muotoisia, paitsi poislukien tuo haarakaarre. Lahkeensuut ompelin kumilankaa alalankana käyttäen, joten toimivat kivasti ilman resoria.
Kädentiet jätin vain auki ja käänsin nurjalle puolelle saumanvarat. Toimii muuten tosi hyvin ihan perus ompelukoneen siksak trikoon ompeluun. Ei ole mun mielestäni mitenkään hölmön näköinen, vaikka aluksi pelkäsinkin niin. Pääntieksi ompelin nauhakujat ja pujottelin niihin pätkät mustaa trikookudetta. Olalla on siis kiinnitysrusetit.
Minulla ei ole ompelukonetta täällä Espanjassa mukana, vaikka niin voisi kuvitella näistä postauksista. :D En vain ole saanut aikaiseksi tätäkään haalaria blogiin ennen kuin nyt. Ajattelin, että on varmaan aika naputella tämäkin, koska laitoin tämän haalarin ja ne haaremihousutkin jo myyntiin Facebookin Ommeltujen vaatteiden kirppikselle. Tein nämä kummatkin housut jo ennen lähtöä ja ovat jo aikas naftit pituudeltaan. Eli jos joku kaipaa tyttövauvalle kokoa 62-68, niin kliks vaan tuonne kirpparille! Nuo pöksyt ja tämä neulottu jumpsuit + oheisasusteet ovat siellä myynnissä lauantain 7.5.2016. :)
Mun vaatetyylini on viime aikoina mennyt yhä enemmän kohti sellaista herkkis-rustiikkisen-vanharoosa-tylsän-harmaata, jota nyt näkee todella paljon joka puolella. Toisaalta vähän tylsää massaa, mutta mikäs siinä jos ite tykkää! :) Tätä tyyliä edustaa aika hyvin Bypias-liikkeen vaatteet, joita olen kuolaillut jo jonkin aikaa. Äitiysvapaalaisen budjetilla ei vaan ostella mitään satasen toppeja ja useamman satasen neuleita. Onneksi on kuitenkin näppärät kädet ja toimivat aivot! :D Itse kun tekee, niin saa edullisemmalla - siis tällaisia merkkivaatteita ainakin.
Bypiasin kantava voima on pellava vaatteiden materiaalina. Mä myös olen viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut pellavaan ihan täysin. Se on jotenkin kiva vanha perinteinen materiaali, jota ei joitakin vuosia sitten osattu arvostaa lainkaan. Pellava on selvästi kokenut uuden tulemisen ja itse hankin ensimmäiset pellavaiset petivaatteet pari vuotta sitten. Silloin tilasin vahingossa liian suuret tyynyliinat, joita hampaat irvessä käytin jonkin aikaa. Myöhemmin meni hermo ja tilasin uudet oikean kokoiset. Olisin tietysti voinut pienentää vanhat, mutta kun mies käyttää kahta tyynyä, niin ajattelin, että onpahan sitten samaa sarjaa kaikki. Tuo toinen ylisuuri tyynyliina jäi siis tyhjän pantiksi kaapin perukoille.
Bypiasin pellavatopin himoissani mietin kuumeisesti, että mistä saisin superedullisesti pellavakangasta - ja nimenomaan tuommoisen vanhan roosan värisenä. (Vinkki muuten sinne bypiioille, että teiltä uupuu tämä väri valikoimastanne... ;)) Kunnes muistin tuon hyljätyn pellavatyynyliinan!
Pellavakangashan on usein aika koppuraa uutena, mutta tämän tyynyliinan oli jo pehmentänyt useat käyttökerrat, pesut ja kuivausrumpuaminen. Ihan täydellinen kangas siis! Ja riitti muuten justinsa eikä melkein. :) Alkuperäisenä tarkoituksenani oli ommella valmis pitsi topin alareunaan, kuten alkuperäisessäkin on. Muistin kuitenkin, että kätköistäni löytyi 3 kappaletta (olisikohan käpypitsistä ?) pitsiliinaa. Silppusin pari liinaa ja sain askarreltua niistä pitsikauluksen toppiin. Nimenomaan ASKARRELTUA. Visio oli nimittäin leikata ja ommella kaulus 4:stä kappaleesta, mutta lopulta tarvitsinkin 6 erillistä kappaletta, jotta sain topin ja sen kauluksen asettumaan nätisti.
Piirsin jonkinlaiset kaavat olemassa olevan toppini perusteella. Etu- ja takakappale ovat muutoin identtiset, paitsi etukappaleessa on edessä keskellä yksi laskos. Tämä topin malli on muuten hirveän anteeksiantava raskaudesta ja sektiosta muistoksi (TOISTAISEKSI!!!) jääneelle maharöllykälleni. Kyllä, tällaisellakin vinkuheinällä voi nimittäin olla sellainen! Minä olen puoliksi savolainen ja niin ovat taatusti umpikierot geenit ja aineenvaihduntanikin. Kaikki ruoka tulee muuten läpi, paitsi jokaikinen sokeri- ja vehnäjauhohippunenkin imeytyy tasantarkkaan vyötärölleni. Tätä ilmiötä ei muuten ainakaan hidastanut 34-vuotiaana raskautuminen... Jotain hyvääkin sentään! Nimittäin nuo kuvan farkkushortsit menivät vihdoin jalkaan. :D Jotain edistystä on siis tapahtunut.
Unohtuu se röllykkäkin, kun tällaista rakkauvvenhetelmää saa pidellä sylissään. ❤ Ja ennen kuin kukaan ehtii mitään kommentoimaan, Tapi oli auringossa ehkä minuutin ja senkin kasvot suojassa. Pihalla hän hengailee aina joko vaunuissa verhon suojassa tai nurtsilla sammakkoteltassaan (kuva löytyypi instasta.) :)
Pellavaisten Bypian vaatteiden lisäksi olen himoinnut myös heidän hipahtavia käsikorujaan. Koska kuitenkin yritän säästää tällä hetkellä kaikessa mahdollisessa, ostin semisti samantapaisen käsikorun täältä Torreviejan perjantaimarkkinoilta muutamalla eurolla. Nuo kaksi makeanvedenhelmikorua tein itse jostain Vanhan Porvoon putiikista ostamistani helmistä. Helmet maksoivat muistaakseni jotain 8€ tms. Sandaalit ovat Ipaneman. Heillä on ihan mielettömän ihania flipfloppeja, jotka ovat vielä yllättävän mukaviakin jalkaan.
Tähän täysin kierrätysmatskuista tehtyyn toppiin onkin hyvä lopettaa tämä Vaatevallankumousviikko. Jälleen kerran voin todeta, että #imademyclothes! :)
Tällä postauksella huitaisen kaksi ikuisuusprojektikärpästä tapetille. Nimittäin tämän ihan ultimate lemppari villapaitani ja Vaatevallankumouksen. Tämän helpon villapaidan neuloin aikanaan kyllä varmaan viikossa, mutta sen blogiin saattamisessa meni perus kaksi vuotta! Olen kuvannut tämän ainakin neljä kertaa, mutta jostain syystä se on jäänyt postaamatta tänne. Toinen ikuisuusprojektini on ollut kirjoittaa Vaatevallankoumouksesta ja osallistua siihen omalla tavallani.
Vaatevallankumous eli Fashion Revolution haluaa muistuttaa meitä kaikkia kolmen vuoden takaisesta Rana Plazan vaatetehtaan romahtamisesta Bangladeshissa. 1 133 ihmistä kuoli ja
yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Vaatevallankumouksessa ihmiset eri puolilla maailma näyttävät, että me
haluamme vaateteollisuudelta lisää vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Me
kysymme vaatemerkeiltä “Who Made My Clothes”, eli kuka minun vaatteeni
on tehnyt, ja osoitamme, että haluamme tietää. Instagramissa voi osallistua häshtägillä #WhoMadeMyClothes. (lähde)
Mites tämä villapaita sitten liittyy Vaatevallankumoukseen? No minä haluan osallistua vallankumoukseen omalla tavallani - näyttämällä, että "I made my clothes". Eli kun tekee itse oman vaatteensa, niin tietää tasan tarkkaan kuka sen on tehnyt. Yleensä omatekemiä vaatteita myös huoltaa paremmin ja käyttää enemmän. Se useimmiten on kai ainakin tavoitteena. :) Nykyään materiaalit maksavat mannaa ja itse tehty vaate harvoin on edullisempi kuin uusi. Ellei sitten tee uusiomateriaaleista. Silti itse tehtyä vaatetta arvostaa enemmän kuin muutamalla eurolla halpisketjun alerekistä mukaan tempaistua.
Haastankin siis kaikki teidät kädentaitajat postaamaan itse tehtyjä vaatteita instagramissa häshtägillä #imademyclothes (löytyy siis jo valmiiksi muutakin tuolla tägillä). Lisäksi haastan teidät pohtimaan sen (ja muidenkin itse tehtyjen) vaatekappaleen materiaalien alkuperää! Sitä ei aina nimittäin tule mietittyä. Tämän villapaidan langat ovat Kerästä ja Isageria merkiltään. Muistan hämärästi, että langat maksoivat yhteensä noin 80€, mutta olen käyttänyt tätä villapaitaa ihan tajuttoman paljon! On siis todellakin ollut sen rahan väärti.
Itse olen koulutukseltani vaatetusalan Vestonomi ja työskentelin aikanaan yli 10 vuotta vaatetusalalla, mm. ostoassistenttina. Siinä tuli nähtyä kaikenlaista ja kummasti oppi arvostamaan niin kotimaassa tuotettua kuin itse tehtyäkin. Nykyään harva on valmis maksamaan kotimaisuudesta tarpeeksi paljon extraa, joten Suomen vaatetusteollisuus on päässyt kuivumaan kasaan aika pahasti. Se on yksi syy, miksi halusin tuoda esille tämän vallankumouksen.
Toisaalta haluan kannustaa ihmisiä myös kartuttamaan kädentaitojaan ja tekemään vaatteita itse. Ei kuitenkaan kannata lähteä kieli pitkällä niiden halvimpien akryyli- ja halpislankojen perään. Langat voivat olla ihan yhtä lailla hikipajoissa tuotettuja, kuin valmisvaatteetkin. Lisäksi kun näkee paljon vaivaa tehdä vaatteen itse, kannattaa ostaa laadukkaita materiaaleja, jotka kestävät sitä ajan hammasta.
Vaatevallankumous alkaa huomenna 18.4. ja jatkuu aina ensi viikon sunnuntaihin 24.4. asti.
Terkkuja Torreviejasta eli Espanjan auringon alta! 8-) Tultiin tänne viettämään paria perhekuukautta. Minä kun olen äitiyslomalla ja mies vuorotteluvapaalla, niin tarjoutui mahdollisuus ottaa varaslähtö kesään. Nyt ollaan jo pikkuhiljaa kotiuduttu tänne ja ehtii taas vähän koneenkin äärelle. Ennen lähtöä suurruttelin menemään kieli vyön alla muutamat käsityöt, joita nyt on sitten vihdoin aikaa laitella tänne blogiinkin.
Ensimmäisenä halusin julkaista tämän kesäisen kukkaketoa muistuttavan tilkkutäkin, jonka ompelin meidän Tappiselle - joka täällä Espanjassa kantaa lempinimeä Tapi. :D Halusin ommella kivan piknik-peiton, joka toimisi likalla monta vuotta vielä vauva-ajankin jälkeen. Tilasin nämä Amy Butler -kankaat Nappikauppa Polinkasta ja Kankaita.comista. Polinka on siitä kivempi vaihtoehto, että sieltä saa kankaita 10cm:n siivuina ja pienemmillä postikuluilla. Kankaita.comista joutuu taas ostamaan puoli metriä kerrallaan ja postitus on vähän kalliimpaa ainakin pienemmälle satsille. Tuo punainen kangas on taasen Pip Studion tyynyliinasta silputtu. Ostin joskus sen jostain alesta ihan tilkkutarkoitukseen. Täkin turkoosin reunuksen leikkasin vanhasta lakanasta.
Vinkkivitosena muuten, että kannattaa pestä kankaat ennen palojen leikkaamista. Minä nimittäin tarkasti millimittasin, leikkasin ja siksakkasin palaset, ennen kuin pesin ne. Virhe! Kankaat (kovin yllättävästi) kutistuivat vain toiseen suuntaan, joten jouduin mittamaan kokonaisuuden uusiksi ennen ompelemista.
Mun piti tehdä tehdä tähän täkkiin myös nätit tikkaukset, mutta jotenkin ne eivät ottaneet ihan luonnistuakseen ja päätin, että reunatikkaus saa riittää! Oli vähän kiire ja lyhyt pinna sillä hetkellä. :D Täkin taustana on vanhan päiväpeiton palanen. Kätevää tällain ulkokäytössä, että nurja puoli on musta.
Tässä tilkkupeitto kokonaisuudessaan. Hirmusen ryppynenhän se on, kun ei täällä loma-asunnossa ole silitysrautaa. Vähän häiritsee esteetikon silmää, mutta la vida es - eli elämä on. :)
