KEISARIN UUDET VERHOT

Sarjassamme loistavat ideat ja testaamatta tunarointia. Sain alkuvuodesta loistoidean. Neulon metallilangasta verhokapan keittiöön! Inhoan kaikkia tavallisia verhoja ja suurin osa ikkunoistamme loistaa edelleen verhojen poissaololla. Väkästin kolme ja puoli metriä pitkää verhoa melkein kahden kuukauden ajan useita tunteja iltaisin. Lopulta se oli valmis ja ripustin sen ikkunaan. Sitten kävi keisarit. Ikkunassani on verho, jota kukaan ei näe. Mieheni kommentoi kuin keisarin valtakunnan yleisö. "Hieno verho se on!" (Mikä verho...?) Olen kuin se sadun keisari. En voi myöntää olleeni väärässä, vaan vakuuttelen itselleni kuinka hieno tekeleeni onkaan eikä ne kymmenet tunnit menneet hukkaan...

Vai näettekö muka jonkun verhon tuossa ikkunassa? Ihana Garland-valaisimeni siinä vain kiiltelee...

No nyt ehkä vähän jo kykenee näkemään "verhon" reunaa.

Kyllä siellä ihan oikeesti on jotain!

Iltaisin auringonlaskussa erottaa sentään vähän kimallusta. *Blingbling* Siinä se sitten onkin. Muita hyviä ideoita?

LAATIKOLLINEN VAAHTOKARKKIA

Ihka ensimmäinen Be Sweet -lankaprojektini oli vaahtokarkkihuiviksi nimeämäni tekele. Olen viehättynyt kovasti tämän kevään ihanaisista pastelliväreistä, joita kauppojen hyllyt pursuavat kuin nameja karkkikaupassa. 

Eräs kollega kysyi töissä, että olenko kenties neulonut kyseisen huivin joskus ala-asteella. Nauratti aivan hillittömästi, koska itsenikin mielestä kutile on aikas kasarihenkinen. Mietin kyllä tosin myös, että olikohan se hyvä vai huono juttu... No erilainen ainakin! :) 

Muutama viikko sitten vein töihin synttärikemuistani jääneet vaahtokarkit. Toinen kollegani kommentoi, että vaahtokarkit olivat kuulemma aivan näköisiäni. Olin aivan samaa mieltä! Johtunee luultavasti tästä pastellivillityksestäni. Ala-asteella kaikki koulussa tekemäni käsityöt olivat pastellisia ja osa luokkalaisistani nimittelikin minua pastellip****ksi... En välittänyt. Neuloin ne silti!

Huivi on neulottu ainaoikein Bambino-langasta, väreistä Baby Pink, Baby Teal ja Lavender. Huvin päihin on virkattu - yllättäen - piparireunat Bamboosta.

JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAA, JOTAIN HELMEÄ, JOTAIN HOPEAA

Olen viime aikoina inspiroitunut kovasti metallilangasta. Siis sellaisesta hopeoidusta kuparisesta, joka on tarpeeksi ohutta neulottavaksi. Koska siis kaikkeahan neulotaan mitä vain pystytään! 

Ensimmäinen ja samalla suosikkiprojektini oli 0,3 millisestä langasta neulottu käsikoru. Neuloin pelkästään ainaoikeaa kasin puikoilla. Silmukka- ja rivimäärän voi tietenkin määritellä sen mukaan, kuinka leveän haluaa ja kuinka paksu on oma ranne. Ennen neulomista pujottelin erikokoisia vaaleita helmiä lankaan, josta poimin neuleen sekaan aina yhden helmen jokaisen silmukan jälkeen. 

Tällä korulla on jopa tunnearvoa, koska helmet olen ottanut talteen häämekkoni helmasta, jonka lyhensin itselleni. Mekko oli jo kahteen kertaan käytetty ennen minua, joten helmet ovat lähes siis vintagea. :D

EI SIITÄ MEKKOA TULLUT...

Muistaako joku vanhan sadun, jossa hiiri oli kissalla räätälinä? "Ei siitä takkia tullut" totesi hiiri. Kissa kysyi että mikäs siitä sitten tulee. Hiiri vastasi "Siitä tulee housut". Pikku hiljaa housut vaihtuivat liiviksi, lakiksi ja kukkaroksi... 

Minulla tuppaa käymään hiiret lähes joka kerta kun aloitan jotain uutta. Suunnittelu ja kaavat saattaisivat auttaa, voisi joku todeta. Vaatetusalan opinnoissani vihasin eniten kaavoitusta ja tarkkojen työkuvauksia laatimista, joten se siitä. 

Isäni hymähteli ja naureskeli minulle jo lapsena hyvin usein muistuttaen tuosta sadusta kun seurasi tekeleitäni ja niiden muuntautumista. Onneksi kukaan ei kuitenkaan syö minua sadun lopussa. :) 

Halusin tehdä mekon viime viikonloppuisiin La Mimmiitan (+omiin) synttärijuhliin Bamboo-langasta. Aika kuitenkin loppui kesken, joten siitä tulikin toppi. Alareunaan piti tulla leveä virkattu pitsireunus, mutta koska aika loppui uudelleen kesken, tulikin piparireunus. Ei ihan napapaita, mutta aika lyhyt kuitenkin ilman pitsireunusta. Ehkä sen vielä värkkään. 

 

Toppi on valmistettu kahdesta erillisestä kappaleesta. Ensin neuloin erikseen etu- ja takakappaleen. Etukappale on 6 silmukkaa leveämpi kuin takakappale. Topin yläosa on virkattu ja samalla kun poimin neuleesta virkkaussilmukoita, rypytin etukappaletta keskeltä jättämällä muutamia silmukoita poimimatta. Yhteenompelun jälkeen virkkasin alareunaan "piparit" ja koristekukkaset, joihin ompelin vielä helmet. Ilman etukäteissuunnittelua ja kaavoitusta luonnollisesti. :)

Edit: Amatöörinä unohdin tietenkin lisätä lankatiedot. Eli topin pohjaväri: Light Aqua, kukat: Natural, Baby Pink, Girl Pink, Violet(ylin kukka) ja Lavender.

KERÄ, KOUKKU JA JOSSU

Tästä se ajatus sitten lähti. Lankakerästä ja koukusta - tai aluksi taisi olla kylläkin puikot. Noin neljännesvuosisata sitten. Pikku-Jossu halusi oppia neulomaan ennen kuin lukemaan. Jonkin aikaa jouduttiin vielä odottelemaan, että koordinaatio kehittyisi. Olikohan ensimmäisellä vai toisella luokalla (äitikään ei muistanut) kun aloitin ensimmäisen villapaitani, minttu-valkea-raidallisen, aina oikeaa. Puolet silmukoista tippui matkan varrella, mutta taisi siitä tulla kuitenkin nukelle peitto. 

Löysin lankakätköistäni tämän (yllä)aidon kasarilankakerän, jolla ikää on reilusti yli 20 vuotta. Voin kertoa että tuo tekokuitupöheikkö ei sitten millään luistanut puikoilla. Testasin! Puikko on ensimmäinen itse ostamani, toinen oli näköjään hukassa. Näissä on sitä historian havinaa ja tunnetta.

Lapsuudessa inspiraation lähteenä toimivat vanhempien kirjahyllyä koristanut 70-luvun kirjasarja "Kauneimmat käsityöt" ja äidin kotiin tilaama Suuri Käsityölehti. Ajoin äitini hulluuden partaalle kaivamalla kaapista esiin yhä aina uudelleen lehdet ja niiden kaava-arkit.

Tämä aukeama oli jatkuvasti käytössä lapsena. Tupsuloita väännettiin kunnon lapsityövoimalla.

Mikä ihana moderni taideteos tuolla kutojan taustalla pilkottaa???

Tästä mekosta ajattelin inspiroitua vielä tänä kesänä Bamboo-langan kanssa... :)