Vuosi Kaksituhattajaviisitoista

Tulipa pidettyä pieni power paussi blogista. Tällä kertaa tosin vain reilu kuukausi ja hyvästä syystäkin. 1.12.2015 syntyi nimittäin työnimi minioni - nyttemmin lempinimi väiski tai hattivatti eli rakas lapsemme. Koin raskausajan jokseenkin raskaaksi ja synnytyksen vieläkin työläämmäksi. Sanottakoon, että synnytys (eli ne kivuliaat ja säännölliset supistukset) kestivät yhteensä viisi ja puoli vuorokautta. Kyllä!!! Kaikki piti olla hyvin, mutta lopulta synnytystä käynnisteltiin oikein urakalla ja lopulta oltiin kiireellisessä sektiossa. Onneksi kaikki oli vauvalla koko ajan hyvin. Äidilläkin fyysisesti. Henkinen puoli olikin jo toinen juttu. Onneksi loppu hyvin ja kaikilla kaikki hyvin so far. Alla kuvassa se kaiken vaivan arvoinen lopputulos - ja viime vuoden paras oma tuotos. ♥ Tässä me harjoitellaan äitille hymyilemistä... :)

Sitten siihen varsinaiseen vuoden 2015 alkuun. Me oltiin juuri kotiuduttu miehen kanssa Meksikon reissultamme. Siellä päätettiin, että mennään tulevana kesänä vähin äänin naimisiin ja pidetään vain yllärigrillijuhlat kavereille. Oltiin myös päätetty muutama muukin juttu. Nimittäin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Ja mä olin päättänyt, että aloitan päivätyön ohella Ravintoneuvojan opinnot Terveysopisto Saluksessa. Ai niin ja että lähdetään kesällä kiertämään Eurooppaa omalla autolla kolmeksi viikkoa. Siinähän sitä jo olikin! :)

Viime keväänä La Mimmiita -blogi oli siis edelleen tauolla ja keskityin ruoka- ja terveysjuttuihin ja uuden blogini (jossa myös tuo kuvan "minttupuffettien" ohje) päivittelyyn.  Ehdin käymään yhden Saluksen kurssin kun huomasinkin olevani raskaana. Sen jälkeen lamaannuttava raskauspahoinvointi vei kaikki voimani ja opiskelu jäi tauolle. Kykenin hädin tuskin käymään töissä ja sielläkin toimin ihan puolilla valoin. 

Touko-kesäkuussa olo alkoi onneksi helpottamaan, koska edessä oli meidän vihkiminen ja se Euroopantourneehäämatka. Noinkin kasuaaleissa tunnelmissa (yllä) mentiin naimisiin Tampereen maistraatissa yhden todistajakaveripariskunnan läsnäollessa. Niistä yllärigrillipippaloista mulla ei tietenkään ole yhtään kuvaa. Tyypillistä. 

Heti vihkimisen jälkeen parin päivän päästä suunnattiin auton nokka kohti parempia kesäkelejä. Reitti meni Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan, Espanjan, Ranskan, Belgian, Hollannin, Saksan, Tanskan, ja Ruotsin kautta Suomeen. Reissussa oltiin yhteensä 19 päivää ja ajettiin 6950 kilometriä. Kerettiin me silti nautiskelemaan välietapeistakin ihan riittämiin. Yllä oleva kuva on napattu Amsterdamin kaduilta.

Keväällä muhun otettiin yhteyttä Kauneus&Terveys-lehdestä. Olivat löytäneet mun toisen blogini ja sitä kautta olivat kiinnostuneita haastattelemaan mua maidottomasta, viljattomasta ja sokerittomasta ruokavaliostani. Haastattelu tehtiin jo maaliskuussa, kuvattiin heinäkuussa ja juttu ilmestyi sitten syyskuussa. Sittemminhän mun ruokavalioni lipsui aika lailla. Raskaushormonit kun poistivat nivelreumani oireet enkä tarvinnut enää niin tiukkaa ruokavaliota sairauteni vuoksi. Siitähän se jopo sitten lähtikin keulimaan motarilla. Toivottavasti pian saan taas itseni ruotuun ja jos sita kautta innostuisin jatkamaan opiskeluja ja tuota Jungle Jo -blogiakin. Katsotaan...

Tuolla reissussa ryhdyin virkkaamaan pitkillä automatkoilla peittoa vauvalle. Se oli piiiiiiitkästä aikaa ensimmäinen tuotos ja vuoden 2015 kokonaan ensimmäinen. Elokuusta lähtien tämä blogi alkoikin taas päivittymään. 

Seuraava valmis käsityö oli vauvan haalari. Edelleenkin se on liian iso, vaikka vauva on kasvanut 52 sentistä ja 3920 grammasta noin 57 senttiin ja 5000 grammaan kuukaudessa. Muistan mainita joka kerta kaikille, kuinka OHJE oli pielessä - en minä. :)

Kesällä ehdin tuunailemaan myös vauvalle kehdon. Kehto on toiminut oivallisena päiväunipaikkana kun alakerran olohuone-keittiö-tilassa hengataan kuitenkin kaikki päivät. Hirveästi ei tosin ole enää kasvunvaraa tuossa petipaikassa. 

Kehdon lisäksi meidän olohuoneen kalustoon kuuluu nykyään myös tuunattu leikkikaari. Näistä roikkuvista kavereista panda on muodostunut ei niin yllättäen suosikiksi. Erottuuhan se väritykseltään ehkä parhaiten ja pitää vielä ääntäkin.

Vauvalle tein vielä pari kypärämyssyä, lapaset ja sukat. Täällä ja täällä. Ihan sanon vaan taas noista ohjeista, että ovat nuo myssytkin liian isoja vielä. Vaikka kumpaistakin pienensin ohjeesta ja vaaleanpunaisen tein vielä ohuemmasta langasta kuin suositeltu. Eikä meidän lapsen pää ole sitä pienintä sorttia. Tästä eteenpäin luotan edelleenkin omiin ohjeisiini enemmän kuin valmiisiin. No hard feelings vaan Novitan ohjeita laativille. 




Tämä Loihdi-askartelusarja jäi myös hyvänä muistona viime vuodesta. Tätä me työstettiin päivätöissä meidän tuotepäällikön kanssa ja molemmat oltiin kovin innoissaan. Valitettavasti mun kyseinen määräaikainen työni vaan päättyi äitiysloman myötä. Nyyh! Eli mulle saa ensi kesän jälkeen tarjota töitä - erityisesti jos ne liippaa askartelua tai käsitöitä! :D

Syyskuussa aloitin jo joulukorttiaskartelut ja niitä syntyi paria eri sorttia - tossusia ja porosia. 

Joulusuklaita pakkasin tämmöiseen pussukkaan.

 Joululahjat oli paketoitu tähän tyyliin.

Ja joulukuusi oli rakennettu tänä vuonna oksista.

Ehdinpä kesän ja syksyn aikana neulaisemaan myös itselleni parit villatakit. 

Kuten tämän ihanan huurteisen  värisen.

...ja tämän harmaa-vanharoosaisen. Josta muuten teen tällä hetkellä päinvastaisella värityksellä vauvan neulemekkoa. 

Lahjaksi väsäsin kuppikakkuja, pipareita ja teepusseja valmiin lasten teesetin kylkiäisiksi.

Blogissa vuoden viimeiseksi käsitöiksi jäivät nämä hyväntekeväisyyteen virkatut pannunaluset. Näihin onkin hyvä lopettaa vuosi. Vaikkakin oikeasti mä olen kyllä jatkanut neulomista, virkkaamista ja ompeluakin näiden jälkeen. Valmista ei kuitenkaan ole tullut kuin vasta tämän uuden vuoden puolella. Osa on perinteisesti vieläkin kesken. :) 

Innolla odotan uutta vuotta, vaikkakin tuskin se voi enää vuotta 2015 mieleenpainuvammaksi muodostua. Tai mistä sitä tietää - mutta epäilen! On meillä onneksi taas jotain mitä odottaa. Varattiin nimittäin Espanjasta kämppä huhti- ja toukokuuksi. Jeiiii! Tästä kiitos Suomen valtioille, joka mahdollistaa palkallisen vanhempainvapaan, sekä miehen työnantajalle, joka mahdollisti miehelle vuoden vuorotteluvapaan. Toivottavasti saadaan siellä vietettyä kivaa perheen laatuaikaa. Ja neulottua ja virkattuakin tietty. :)